Sunday, September 30, 2018

Kaksoset 4v. !







Tässä viikko sitten meillä juhlittiin kaksosten 4v. synttäreitä. Minulle kävi tohinassa jälleen niin, että kaikista lupauksista huolimatta unohdin kameran hyllylle. Kiirekin tuli taas järjestellessä. Saatiin aikaan huikeat juhlat ja pikku sankarit olivat onnellisia. Talo on täynnä ystäviä ja lapsia vilisi.  Synttäreistä seuraava yökin tuli nukuttua ilman yhtään herätystä. Meillä Alva nimittäin valitettavasti on jälleen alkanut heräillä öisin - plääh.

Oh happy day!



Saturday, September 29, 2018

Kaapin tarina





Tässä se nyt on - se kaappi, joka matkusti meille Mustasaaresta. Maksoi 130,- vaan ja bensat, kun kuljettivat monta sataa kilometriä. Ja kun kaappi oli vihdoinkin meidän pihassa, se ei vastannut lainkaan kuvan väriä, jossa se oli mielestäni valkoinen. Se oli mintunvihreä, likainen ja sen lasit olivat pilalla.
Naarmuinen ja haiseva. Ajattelin ensin, että kannan sen suoraan sisään ja maalaan. Ei toteutunut.

Kuitenkin, myyjä ei nähnyt siinä mitään vikaa, sillä olihan kyseessä vanha antiikkihuonekalu.
No eihän siinä mikään muu auttanut, kun minun maksaa ja ottaa se vastaan. Kuukauden kaappi oli pressun alla parkkipaikalla lavan päällä, koska en vaan saanut aikaiseksi tehdä sille mitään. Joka kerta, kun avasin pressua tai kaapin ovia, pölähti sieltä vanhan huonekalun pinttynyt, kauhea, hieman latomainen haju.

Kyselin neuvoja mm. Pömpeli - blogin pitäjältä (sekavassa facebookviestissä, ja pelkäsin ostaneeni sian säkissä) sekä ystävältäni, joilla on vanhoista hajuhuonekaluista kokemuksia ... ohjeet olivat selkeät: pidä pihalla tuulettumassa mutta älä anna kastua kuitenkaan missään sateissa, irroita laatikot, hyllyt yms. kuuraa mäntysuovalla ja kunnon harjalla - joka ikinen kolonenkin, anna kuivua rauhassa, pyyhi etikalla. Maalaa. Sisältäkin.
Tehty. Kaappi ei enää haise. 

Alakaappi hieman tuoksuu, mutta siellä on nyt soodaa muhimassa. Toivottavasti ajan kanssa lähtee. Se ei ole paha. Hometta tässä ei ollut, vain ilmeisesti säilytyspaikasta tarttunut lemu.

Maalasin kaapin Tikkurilan sävyllä ajopuu ja sisältä valkoisella sävyllä, höyhen. Teetimme uudet lasit yläkaappeihin - toinen ei ole vielä paikoillaan. 
Pitäisi vielä vaihtaa nuo vetimet ... 

Mutta mutta ... en vieläkään tiedä, tykkäänkö kaapista tarpeeksi paljon, että se jäisi meille. Takana lukee 1925.

Monday, September 17, 2018

Syyselämää




Syyselämä on aika seesteistä. Töitä ja kotia. Viikonloppuna meillä vietetään kaksosten 4v. synttäreitä. Voiko aika tosiaan lentää -kyllä!? Muistan niin hyvin sen syksyisen kirpeän ilman, kun nukutin kaksostenvaunuissa kahta pientä. 

Jos totta puhutaan, vaihtaisin päiviä pois. Niitä väsyneitä päiviä, kiukkuisia lapsia, nuhanenäöitä, kaaosta kotona. Ollaan jo niin voiton puolella!

Instagramissa vilautin kuvaa erään vanhan kaapin yläosasta, kaapin jota me miehen kanssa kunnostimme. Kaappi on nyt suht valmis tai no ... valmistuu lopullisesti viikonlopuksi. Otan sitten kuvia. Kaapin tarina on jälleen aikamoinen. Minulla on jokin sisäänrakennettu magneetti, joka vetää tätä vanhaa romua puoleeni, ja se ei ole aina järkevää ... ei voi mitään. Mutta jonkunhan ja meidänhän niitä pitää pelastaa käyttöön! Olisipa maailma tylsä, ellei meitä romunkerääjiä olisi olemassa. Lisää siitä myöhemmin ... voin sanoa kyllä vielä,  ettei ollut ihan läpihuutojuttu tai no, en tiedä?  Tunnen vihaa ja rakkautta sitä kaappia kohtaan. Mutta lisää ens kerralla sitten.
Jos ei tulisi näin pitkä blogitauko kun näiden postausten välillä.

Nähdään pian!