Lunta tupaan




Nyt sitä on! Nimittäin lunta. Joka sopessa ja kulmassa. 
Kävin lenkillä vauvan kanssa ja olin suuressa pulassa kärryjen kanssa. Aura-autot ovat työntäneet lumen jalkakäytävälle ja kadunylityspaikat olivat sohjolumessa, jossa seisoin nilkkoja myöten välillä työntäen ja välillä vetäen vaunuja. Onnistuin silti saamaan päivittäisen reilun tunnin happiannokseni; yritän ulkoila joka
 päivä ahkerasti, satoi tai paistoi. Semmoinen tyttö minä vaan olen.

Mies lähti tänään töihin junalla. Meillä on autossa vielä kesärenkaat alla, ressukoilla. Ja itse
asiassa koko auto on hautautunut lumeen.




Saas nähdä kuinka märkänä lumesta Verneri on kun hän tulee koulusta. Eilen oli jo päästävä pulkka- ja kelkkamäkeen ja onneksi tuossa lähellä meitä onkin tosi hyvä mäenlaskupaikka. Huh, olisitte olleet todistamassa. Pikku herran aluskalsaritkin olivat märät. Ja päällä oli kahdet housut, toppatakki huppuineen, kaulaliinoineen ja pipoineen. Kaikki vaatteet -läpimärät. Poika sanoi, että "meillä oli vähän hullut mäet". Mitä lie tarkoitti?
 




Ja kun on lunta tuntuu Joululta. Poltan kynttilöitä. Olen onnellinen. Masu on täynnä ja keitin kaardemummakahvit ihan vain itselleni. Pipareitakin on, sehän on selvä! Radiosta soi Sinatran Fly me to the moon. Paperitähti on nyt ikkunassa.

Jotenkin tuntuu, ettemme saa tästä kauaa nauttia. Harmittaa jo valmiiksi.
Nyt on ihan pakko laittaa jouluisia kuvia tunnelmaa tuomaan. Nyt aloitan vihdoin fiilistelyn. Pikaisesti laskien Jouluun on noin kolmekymmentä päivää. PANIIKKI!

9 comments

  1. Eh ja minä kun luulin, että autoni oli se viimeinen kesärenkailla kulkeva, vaikka saikin "jo" viime viikolla talvirenkaat alle.

    Tuntuu myös, että siitä olisi vain hetki, kun viime juhannuksena kirjoitin jouluun olevan enää vain puoli vuotta! Mihin se aika katosi? Paniikkia pukkaa täälläkin.

    Täytyy kai lähteä lumitöihin, jos meinaa autolla päästä edes sadan metrin päähän talosta...

    ReplyDelete
  2. Olen tosi iloinen teidän etelän ihmisten puolesta, kun saitte kunnolla lunta!

    Meillä täällä Oulunläänissä talvi tulee vielä takuu varmasti aina jossain vaiheessa. Mies kävi poikien kanssa lauantaina laskettelemassa ekaa kertaa tälle talvelle.

    Ongelmat ne on kullakin. Sulla vaunujen kanssa ja mulla koirien. Arvaa millanen homma sulatella kahden villakoiran jaloista lumipalloja? Tulis pakkasta pikkuisen enemmän niin sillon ois helpompaa.

    Aivan ihania joulukuvia olet löytänyt!

    Milloin teidän pikku prinsessa saa nimen, joko se on päätetty?

    Lumisin terveisin Piipe

    ReplyDelete
  3. Ihanan jouluisia kuvia, piparikuvasta saankin hyvän koristeluvinkin!
    Fly me to the moon on yksi suosikeistani ja Sinatraa voi kuunnella aina.
    Oli mukava nähdä sinua ja vauvaa lauantaina, blogitapaaminen oli loistava ajatus (onneksi emme olleet eilen tarpomassa Oitbackan kinoksessa, olis kynttiläpaja jäänyt käymättä).

    ReplyDelete
  4. Minä muistan jo Koon vauva-aikana, miten pyrin ulkoilemaan joka päivä. Edes vähän. Lumesta, hangista, myrskyistä ja myös vesisateista huolimatta.

    Vaikka toisina aamuina väsyneenä valvotun yön jälkeen tuntui, ettei elämä voita ikinä, niin kovasti mieli aina tuulen tuiskuttaessa pipon alle piristyi kuitenkin.

    Piipen sanoin, nauttikaa te nyt lumesta, kun voitte. Meidän pohjoissuomalaisten aika tulee joka talvi yhtä varmasti kuin jouluaatto taas liian aikaisin.

    Minä annoin itselleni luvan kaivaa joulukoristeet esille torstai-illan joulunavauksen jälkeen :D

    ReplyDelete
  5. Meillä päin ihmiset joutuivat kantamaan pieniä koiria, muuten ne olisivat uponneet hankeen. Meillä päin on ajoradat aurattu huolella ja lumet on kasattu jalkakäytäville sekä eritoten bussipysäkkien ympärille valleiksi. Kuopus juuttui hankeen ja mylvähti turhautuneena. Muutoin lasten lumihepulointia on aivan ihana katsella. Päikyn pihassa pennut olivat kuin laitumelle päästetyt varsat. Päikkymatkallakin lumessa piti kieriskellä. Meillä ei onneksi enää ole rattaita, kuopus 2,5 v on meinaan kävelymestari.

    ReplyDelete
  6. Ai niin, en päässytkään Annu+Liinu-tapaamiseen, olin ihan unohtanut, että olen nykyään opiskelijaäiti ja minulla oli koulua.

    ReplyDelete
  7. Täällä kanssa jo lievä paniikki joulusta ja siitä, että menetämme nämä lumet! Muistan hyvin minkälaista oli viedä koiraa lenkille kun pikku-ukko istui vielä rattaissa, välillä ei tiennyt itkeäkkö vai nauraa kun pää hiessä repi vaunuja perässään. Toivottavasti lumi nyt kuitenkin pysyy maassa:)
    Oli mukava tavata Augustilla:)

    ReplyDelete
  8. Täälläkin on puskettu vaunujen kanssa läpi tuulen ja tuiskun (sekä lumivallien). Kylläpä tulee hiki siinä touhussa! Ja punaiset posket.
    Voikaa hyvin siellä!

    ReplyDelete
  9. nanna
    hihhih, nyt on meilläkin talvirenkaat alla :)

    Piipe
    Kiitos kommentistasi! Tytön nimi on päätetty, ristiäiset ovat vasta joulun välipäivinä, viattomien lasten päivänä 29.12

    maarit
    Oli tosi hauska nähdä! Minulta löytyy myös Sinatran joululevy, joka on aina ahkerassa kuuntelussa täällä meillä. Suosittelen!

    Tanya
    Ulkoilu tosissaan piristää varsinkin jos on ollut risainen yö. On kuin uusi ihminen palattuaan takaisin kotiin reippaan vaunulenkin jälkeen!

    Matroskin
    Minäkin olisin ilomielin kantanut omaa pikku koiraani mutta kun semmoinen yhä vain uupuu...

    Aatulan Äiskä
    Oli todellakin hauska tavata!! Sinun blogisi on minulle uusi tuttavuus -lisäsinkin sen heti suosikkeihini!

    Tuula
    Käy kuntoilusta! ;) Vointeja!

    ReplyDelete