Silloin kun kaikki oli vielä hyvin ja hyvin hyvin rauhallista



Aamulla meidän makkarista kömpi kaksi väsynyttä tukka pörrössä. Kolmas itki. Lotta on valvottanut meitä monena yönä eikä loppua näy. Viime yönä tehtiin jo ennätyksiä. Itkua tuli noin tunnin välein. Mitä vanhemmaksi tyttö kasvaa, sitä huonommaksi menevät näemmä yöunet. Kauhulla odotan tulevaa. Reilun kahden kuukauden kuluttua mun pitäisi olla jo töissä. Fressinä herätä puoli seitsemän aamulla ja siinä seitsemän pintaa jo liidellä kohti työpaikkaa pyörällä. Silmäpussit laahaa nyt maata. Joten tuo on kaukainen ajatus mutta samalla niin tässä. Viikot vierivät nopeaan, nopeaan, nopeaan ...

Yhdentoista maissa lähdin tytön kanssa ulos lenkille väsymyksestä huolimatta. Sankaritar nukahti heti pihassa. Suunnitelmani oli hakea Subwaystä patonki, postista uusin Westön romaani ja keittää kahvit kotiin saavuttuani. Lottahan jatkaa aina päikkyjä pihassa. Lenkkipoluilla ja jalkakäytävillä kirosin mielessäni kaikki huutavat koululaislaumat jotka singahtivat juuri silloin koulun ovista kun olimme sitä ohittamassa, kaikki lumiaurat, rekat, yksinpuhujat, kovaa yskijät, kailottajat, pulkassa kiljuvat lapset ... OLKAA HILJAA S*******! Älkää herättäkö nyt tyttöä pliis. Tarvitsen oman hetken.

Ja tässä kotipihassahan Lotta sitten heräsi. Joka ikinen kerta tämä tapahtuu. Pyytämättä kyllä koisataan niitä parin tunnin päiväunia mutta kun väsynyt äiti kerrankin oikein rukoilee ja anelee. Niin ei. Ei sitten.

Kuvassa kaikki on vielä hyvin. Tirppana nukkuu ja syö. Nyt itkee ja huutaa tuossa lattialla kunnon kiukku-uhmista. Sitä ennen yritti taas purra minua moneen otteseen kun en suostunut nostamaan syliini.

Jos olette seuranneet upeaa, ihanaa BBC:n EMMAA ykköseltä näin tiistaisin niin se, se on mun ainoa tämän päivän piriste. Viimeinen osa tänään. Olen kyllä nauttinut sarjasta todellakin.


Mistä tuo (api)(ipa)na saa energiansa?


29 comments

  1. Tiedätkö, mutta olen miettinyt samaa viime aikoina.. ja vastaan otsikon kysymykseen, että silloin, kun ei ollut lapsia!

    Ei voi mitään, niin rakkaita, kun nuo onkin, niin jonain päivänä tekisi mieli pistää kaikki raketilla kuuhun, hih :D

    ReplyDelete
  2. Lähes haikeana tuollaista aikaa jäin muistelemaan. Vaikka se olikin niin rankkaa. Mä olen jo pari vuotta saanut vähän helpomman arjen kun on vähän isommat lapset ja tuollaiset muistot ovat kultautuneen :)

    Tsemppiä ja kärsivällisyyttä.

    ReplyDelete
  3. Voi voi, otan osaa! Mulla ei ole muistot vielä kokonaan kultautuneet. Ensimmäisen kanssa valvoin vain 3 kk, keskimmäiset nukkui hyvin, ja tämä kuopus 6v, valvotti yli kaksivuotiaaksi! Sillä on jotenkin niin ahtaat hengitystiet, että heti kun se meni selälleen, niin alkoi apneatyyppinen hengitys ja ahdistus, ja heräsi säpsähtäen itkemään. En saanut apua lääkäriltä tai mistään ja odotin vaan, että aika korjaisi asian. No nyt nukkuu, mutta yhä levottomasti, ja tulee viereen ainakin puolet öistä. Joten tiedän kyllä miltä tuntuu totaalinen väsymys. Mäkin vielä jouduin äitiyslomalta hetkeksi täysin uusiin hommiin, ja tuntui, että järki ei kulkenut väsyneenä ollenkaan, eikä uutta kyennyt omaksumaan... Mutta nyt siis asiat paremmin, joten AIKA se auttaa teilläkin, laiha lohdutus, tiedän...= )

    ReplyDelete
  4. Hei, ne api-ipa-nat taitavat saada suurimmat energiapiikkinsä silloin, kun meillä äideillä ei ole yhtään virtaa!

    Samojen pulmien kanssa minäkin olen paininut ja uskon vielä jatkossakin painivani. Nuorempi, 2,5vee, on juuri aloittanut yöheräilyt uudestaan. Nukuttuaan muutaman kuukauden hyvin. Juuri, kun ehdin tottua kokonaisiin yöuniin!

    Ja kauhulla ajattelen minäkin töihinpaluuta, sitten joskus.

    Tsemppiä siis täältä sinne!

    ReplyDelete
  5. Voi sinua!Väsyneenä on itsesäälikin huipussaan ja useimmiten meillä itkee pahimmassa aallonpohjassa äiti sekä poika..Unto on 2v 2kk ja nyt on yöt helpottanu vasta,vaikken jaksa vielä uskoa et olis pysyvä asiantila.Nyt sitten taistellaan nukahtamisen kanssa,parhaimmillaan kolme tuntia illalla.Tuntikin saa oman pinnan kiristymään,lapsellisesti hakkaa päässä et tää on MIUN aikaa,nuku nyt prkl..Mutta faktahan se on että elimistö kaipaa lepoa ja mieli ei pysy virkeänä ellei saa kuin samoja virikkeitä kuin parivuotias.Penikka repii energiaa yliväsymyksestään,eihän sekään nuku tarpeeksi,näin oon päätelly..Mut joku päivä se ipana ottaa univelkansa kiinni kun hammas ei vaivaa eikä mörkö pelota,usko siihen..

    ReplyDelete
  6. Voi Lottaa! Mikä kenkuttaa?

    Meilläkin Vertti istuu lattialla ja rääkyy. Pitäisi vaan saada olla sylissä koko ajan. Ihan ei aina onnistu:) Meillähän Vertti nukkuu minun vieressä ihan siksi, että minä olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen. En jaksa nousta laittamaan tuttia tuhatta kertaa yössä suuhun tai roikku pinnasängyn reunan yli rättiväsyneenä maitopuollon kanssa. Vertin ikäisenä Peppi nukkui jo omassa huoneessa ja täysiä öitä..joo, tää ei nuku!

    Tuosta isomman rääkymisestä sitten en viitsi edes sanoa mitään..

    Kyl me jaksetaan!

    ReplyDelete
  7. Tuli vaan sellainen mieleen, kun itsellä on se maailman helpoin lapsi ja sitten se maailman vaikein.. Ovat nyt jo reippaasti teini-ikäisiä..
    Pieni ihminen huutanee kai yksinjäämisen pelkoaan ja kuolemanpelkoaan ja mitä ikinäkin. Syliä, syliä, syliä.
    Se on harmi, ettei äideillä (ja isillä) ole sitä aikaa annettavaksi silloin kuin sen aika olisi.

    Kun katson nyt sitä vauvana maailman hankalinta, 45 koipineen, karvaisine säärineen, viiksen alkuineen, kuinka hän ei enää kaipaa äidin syliin ja miten se rapsuttelu ja halailukin "ärsyttää", kuinka siitä onkin niin suunnattoman pieni hetki, kun hän kiljui ja kiukkusi ja minä raahustin zombiena ja ajattelin, että "antakaa mun j*malauta joskus nukkua!!!" Voi että, jos vielä pienen saisin, keskittyisin todenteolla ne pari vuotta siihen pieneen ihmiseen. Antaisin kodin hukkua pölyyn tai ainakin odottaisin, että joku muu ymmärtäisi imuriin tarttua.
    Pitäisin pientä sylissä, ainakin melkein aina, kun hän tahtoo. Toiset tuntuu tahtovan yllättävän paljon enemmän kuin toiset.
    Voimia se vie, kuluttaa, rasittaa, ärsyttää..
    Mutta kohta, ihan kohta, sitä haikeana muistelee kuinka nopeasti se aika kuluukaan...

    Tsemppiä!
    T: satunnainen matkailija

    ReplyDelete
  8. Meillä lapset tuli syyskuussa 2- ja 3-vuotta ja yhden käden sormilla voin laskea yöt jolloin olen nukkunut koko yön! Huoh! Juuri ystävälleni puhuin miten "näytän äidiltä", peiliin ei uskalla edes katsoa miten väsyneet kasvot vastassa onkaan...:/
    Yritän vain ajatella että aikansa kutakin (vaikka välillä tiukkaa tekeekin)...
    Tsemppiä ja jaksamista Sinulle!!

    ReplyDelete
  9. Voi kurjuus...tiedän miltä tuntuu. Itselläni on kaikki lapset tuota sarjaa...kaksi onneksi jo isompia ja nukkuvat, mutta kuopus on juuri vielä iässä, jolloin saan kammeta itseni sängystä joka yö. Nuo tunnin välein heräilyt on todella tuttua...meillä on jouduttu jokaisen kohdalla pitämään unikoulua. Raakaa, mutta tehokasta.
    Paljon jaksamista sinne pakkasen keskelle! Niina

    ReplyDelete
  10. Voi, tiedän niin tuon tunteen ja ihan tuoreeltaan. Tekisi mieli huutaa ihmisille, että en mä oikeesti Näin ruma ole. Meillä vain ei nukuta.
    Sain vihdoin miehen kotiin -> auton kuntoon -> ja palkintosi postiin. Toivottavasti saat siitä hiukan piristystä!

    ReplyDelete
  11. Tsemppiä tsemppiä ja tsemppiä! Kuukauden päästä voi jo olla aivan toisin, vaikka se tuntuukin nyt tosi kaukaiselta!

    ReplyDelete
  12. Myötätuntoa täältäkin! Muistan esikoisen syntymän jälkeen toivoneeni, että "olisipa vauva mitä nopeimmin 3-vuotias, en jaksa yhtään tätä vauva-aikaa". Aika aikansa kutakin, kyllä se siitä taas :) Voimia väsymykseen!

    ReplyDelete
  13. Täällä Lotan 7/2008 äityli ja kovin tutulta kuulostaa moni juttu ;)

    ReplyDelete
  14. Voi, Tsemppiä! jotain vastaavaa muistelen muutaman vuoden takaa....

    ReplyDelete
  15. Teilläkin! Meillä kans tää pienempi on nykyään ihan mahdoton. Julsku oli niin hyväuninen vauvana, mutta Emppuli on todella herkkäuninen. Luotan ja toivon, että sitten imetyksen lopetettua... pari kuukautta enää maksimissaan. Piste.

    Pitäsköhän meidän, Niina, tehdä pieni virkistysreissu tyttöporukalla??? Tässä alkas jotenkin kaivata sellasta ;)

    ReplyDelete
  16. Joo, olet saapunut kysymyksinesi myysteerien portille. Tervetuloa! Siinä sitä onkin pohdittavaa, mistä nuo ihanat muruliinit energiansa saavat. Ja niiden energiapiikkiensä ajoitukset.

    Ja yökukkumiset.

    Mutta niin kauan kuin silmäpussisi eivät sotkeudu pyörän pinnojen väliin, olet selvillä vesillä. Onnea siis koitokseen sitten, kun työsi alkavat.

    Itse uskon niin, että vaikka nyt onkin rankkaa, tulen vielä muistelemaan näitä aikoja haikeudella.

    ReplyDelete
  17. Tää on just tätä! Hyvin kuvasit minunkin tunteitani. Kiitos! Vuosi ja 2 kk on tällä kertaa valvottu.

    ReplyDelete
  18. Päivän, VIIKON paras postaus! ja kohta sitä aikaa kuitenkin kaipaa..

    ReplyDelete
  19. Voi kurja! Serkkuni tänään tilitti 4,5-vuotiasta lastaan, jota möröt ja noidat valvottavat yöt läpeensä...

    Muistelen lukeneeni, että kun lapsella on aktiivinen kehitysvaihe ( 1-vuotiaalla varmasti on ! ), hän ei pysty rauhoittumaan yölläkään. Kaikki päivän aikana nähdyt, kuullut, opitut uudet asiat myllertävät lapsen mielessä, koska hän ei pysty kaikkia kerralla suodattamaan ja käsittelemään. Siihen ei ole vielä täyttä kapasiteettia aivoissa. Lapsi on ns. ylivireystilassa. Tämä tietenkin rassaa kaikkien hermoja öiseen aikaan. Tietääkseni siihen ei ole muuta apua, kuin ajan kuluminen ja lapsen kasvaminen.

    Toivottavasti ensi yönä nukuttaisi paremmin!

    Lumisin terkuin: Kristiina

    ReplyDelete
  20. Voimia sulle toivotan!! Mä olen nyt valvonut 3,5 vuotta.Joskus tuntuu että tulee hulluks.
    Aamulla kun vien lapset päiväkotiin siis lähden 6:15 ja mun pitää olla seiskalta töissä.Yöhoitaja kertoo yölliset jutut aamuvuorolaisille musta tuntuu että mulla menee kaikki ohi.
    Mä todellakin kaipaan niitä kotiäiti päiviä ettei tarttis lähtee mihkää.Tää tän hetkinen elämä vaan on jotenkin tosi rankkaa.Pienet lapset ja 2 vuorotyö.Halutaan mekin viellä joskus kolmas lapsi mutta ei.tod ole tällä hetkellä mielessäkään ennenkuin alkavat nukkua paremmin.
    Mulla tulee huhtikuun lopulla nyt vuosi kun olen ollut töissä.En tiedä kuinka kauan jaksan olla.
    Jos olis paljon pätäkkää jäisin takuulla kotiin.Mutta kun on aika vaikee tulla kodinhoitotuella toimeen.
    Ps.Ihanat muuten ne taulut jotka ostit:)

    ReplyDelete
  21. Mulla on sellainen käytännön kokemus tullut kolmen kanssa että lapset ei huuda jatkuvasti yöllä ellei siihen ole joku syy. Meillä se syy on ollut joko a)korvat b)hampaat tai c)kihomadot.

    Anteeksi, tarkoitus ei ole neuvoa, tai olettaa ettet itse tiedä mikä lapsellasi on vialla.. mutta kun itsekin on sen väsymyksen käynyt läpi niin muistan että pahinta mitä on joutunut kuulemaan on 'se pikkulapsiaika on niin lyhyt' tai 'kyllä se siitä ajan kanssa'. Sen vuoksi yritän aina antaa toisille käytännön neuvoja. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan..

    ReplyDelete
  22. Heh, just päivitin eilen FB:iin ajatuksen, että miten on mahdollsita, että alle kaksi vuotiaalla on jo kolmevuotiaan uhma.

    Arki tuntuu olevan nyt vaan yhtä huutoa, itkua ja hammastenkiristystä, että ollaan harkittu Miehen kanssa vakiovarusteiksi korvatulpat. Pelkään purskahtavani itkuun 2vee neuvolassa, kun siellä hoitsu kysyy, miten meillä on mennyt. Väsyttää!! :/

    Ja kuusivuotiaalla on näköjään jo se seitsemän vuotiaitten uhma kaiken mekkalan päälle ;D

    Ei ole helppoa näköjään tuo kasvaminen. Jos se ei ole sitä aina meillä aikuisillakaan :D Koeta sinnitellä!

    ReplyDelete
  23. Kiitos vertaistuesta! Mulla itsellä alkaa olla unet kanssa mitä sattuuu nimittäin L nukkui ihan hyvin viime yön! Kuulemma heräsi kerran ja mies oli käynyt kääntämässä ja peittelemässä. En kuullut edes, eli ei itkenyt kovaa. Oli ollut väärinpäin sängyssään. Puoli kahdeksasta yhteentoista kuului kolme kertaa pientä ähinää mutta selvisin menemättä edes katsomaan!Mutta siis mun on itse vaikeaa nukkua kun oon nyt pari viikkoa nukkunut aika katkonaisesti. Olin eilen ihan rikki ja silti en varmaan tuntiin nukahtanut kun menin nukkumaan. Pyörin vaan.

    Mä luulen että meillä ne on noi hampaat. Toissa yönä tosiaan itku oli niin kovaakin :S Voi voi.
    Katsotaan kuinka ensi yönä. Haukotus.

    Kaikille pienten lasten vanhemmille virtuaali tsempitykset!!

    ReplyDelete
  24. Lapset imee energiat vanhemmistaan :). Unihäirikön äitinä toivotan paljon voimia. Onneksi minun ei tarvinnut käydä töissä, sain istua koomassa puistossa. Tosin kerran olin niin väsynyt että taapero pisteli kieloa napaansa, onneksi vain lehtiä.

    ReplyDelete
  25. Meilläkin nukutaan huonosti. Hilda 3,5 heräilee joka yö ja tulee kainaloon:) Arvaa saanko nukuttua ite yhtään? Mutta kyllä tän kestää ja joskus vielä haikeudella muistelen;)

    Voimia sinne pienen ipanan kanssa♥

    ReplyDelete
  26. Meillä keskimmäistä itketti hampaiden tulo öisin ja saatiin Panadol-mikstuuralla ehjät yöt.

    -Heidi

    ReplyDelete
  27. Minä kans oon antanut Panadolia ihan surutta. Nyt vaan ei sekään auttanut :S

    ReplyDelete
  28. Meillä oli ensin tytsy kipeenä ja sit tuli influenssarokotus ja sitten muita rokotuksia ja sit tuli hampaita ja... eli syitä piisaa.

    Kaiken tämän tohinan jälkeen tyttö oppi siihen, että äiti tohottaa yöllä paikalle heti kun prinsessa inahtaakin. No, siinä hyvä alku yöralleille. Eli, kun tytöllä on kevyemmän unen vaihe ja hän yöllä havahtuu, niin ei osaa enää nukahtaa ilman, että äiti peittelee...

    Meillä siis näin. Kaksosten vauva- ja taaperoaikana olin jämäkkä, nyt en näköjään (monessakaan asiassa).

    Toteutan siis karhunpalvelusta, tiedän.

    Tsemppiä sinne!

    ReplyDelete
  29. Jos pidit Emmasta niin kannattaa tutustua myös muihin Jane Austenin filmatisointeihin :) Jollet jo ole tutustunutkin. Itse suosittelisin Viisastelevaa sydäntä.
    Arjen keskellä on joskus todella nautinnollista karata "muihin maailmoihin" ;)

    ReplyDelete