Jouluvalot & -kalenterit

Heittelin eilen valolamppusarjoja kaappien päälle ja Vernerin huoneen ikkunaan. Hirvee kiire ja hässäkkä... joskus kiireessä saattaa saada hyvääkin aikaan. Mielestäni keittiön kaapin päällä oleva jouluvalosikermä on mitä mainioin vaan heittettynä sinne kaiken kaman joukkoon.

Kuvat ovat todella ala-arvoisia. Ei valoa, ei kuvia. Kamerani on yhä huono kun mikä.

Tuossa yhdessä kuvassa Lotalle hankkimani Samu ja Salla kalenteri. Huomenna saa avata!

Mitä vanhemmaksi Verneri kasvaa sitä vaikeampaa oli löytää pikkuyllätyksia tonttukalenterin taskuihin. No, legot menee vielä. Mutta ainakaan BR-leluista en löytänyt yhtään semmoista minipakkausta, joita ostin viime vuonna tonttuun. Siis sellaisia, missä on vain joku yksi ukko ja joku koira tai mopo tms. Muutama oli, mutta ne oli niitä ihan samoja legocityhahmoja joita laitoin viime vuonna taskuihin. Ostin yhden semikokoisen legopaketin ja rikon sitä sinne pikkusen kerrallaan. Muutama smurffifiguuri, pelikortit joissa on jalkapalloilijoiden kuvia, karkkia, kuusenkoriste, miniskeitti, ällölimaa ... semmosta poikasälää. Muttei keksi muuta! Ei keksi vaikka pinnistää. Meinasin, että joku Aku Ankan taskukirja vielä, laittaisi jonkun lappusen missä olisi vinkki etsiä piilosta jostain rojujen alta. Voisi olla vaikka Aaton juttu tai Itsenäisyyspäivän. Aikaisemmin pystyi laittamaan Pokemoneja, tarroja tai Pokemonkortteja -enää ei kelpaa, ne on jo pienempien juttuja vai onko enää ollenkaan "in"? Gogotkin jo menivät omia polkujaan pois.

No purkkaahan voisi kanssa laittaa sinne koska laitan karkkiakin! Hampaille hyvää.

Laitoin Lotalle yhden pienen jutun sinne ja miehelle myös. Olisikos vinkkejä mitä laittaa 9v. pojan taskukalenteriin? Edullista, pientä kivaa?

NoaNoa miniature

Uudessa Koti-ja keittiö lehdessä oli pikku juttu Leppävaarassa olevasta sisustusputiikista. Sieltä saa NoaNoa miniaturen lastenvaatteita. Näitä en ole Suomessa missään muualla nähnytkään. Täytyisi käydä tutustumassa paikkaan. Mutta millä ihmeen ajalla!

Hieman kiirusta pukkaa. Miehet lähtivät Hämeenlinnaan, missä Vernerillä on jalkapalloturnaus -ja huomenna pelejä Klaukkalassa. Me tytöt jäätiin tänään tänne kotiin. Tarkoitus olisi käydä kaupungilla hommaamassa kalenteritontun taskuihin yllätyksiä. Tiistaina on ensimmäinen päivä joulukuuta. Muutenkin tässä tuntuu siltä että on sata ja miljuuna asiaa hoidettavana. Huusholli on pommin jäljiltä ja sitä rataa. Empä taida edes uskaltaa katsoa peiliin josta naamani tuijottaisi noita-akkana takaisin.

En ehdi iloksenne ja harmiksenne nyt muuhun. Blogin pitäminen on aika retuperällä. Vannon, että tähän tulee kyllä parannus.

Kuva: Cafe Latte Spirit

Radiokanavat ja veronpalautukset samassa postauksessa

Saatteko veronpalautuksia ? Minä saan pienen summan. Mukavaa! Mitäs meinaatte niillä tehdä? Minä olen himoinnut yhtä kaunista vanhaa kattovalaisinta erään antiikkiliikkeen ikkunassa ja ajattelin mennä kysymään, paljon siitä pyydetään. Antikkikauppias on näiltä kulmilta, saan ehkä alea. Ihanat vanhat lasikuvut siinä valaisimessa.

Voishan sen summan säästääkin ja maksaa jonkun tylsän laskun. Mutta minä en tee niin. Se on ylimääräistä, ja se on käytettävä johonkin huvitukseen. Minun huvitukseni olkoon vanhat ihanat tavarat.

Tällä viikolla se sitten on. Eka adventti. Silloin laitan aina jouluvaloja. Paperitähden olohuoneen ikkunaan. Ja Toivontuottajien Jouluradio aloittaa ilmeisesti sunnuntaina. Se minulla soi koko viime joulukuun ja mies jo valitti päätään särkevän. Kuulemma inhaa lollotusta. Minusta juuri sitä parasta, harrasta Joulutunnelmaa. Itse kun en voi sietää kaupallisia radiokanavia. Radio Helsinkiä lukuunottamatta. Se on ainoa jota kuuntelen.

Nyt on mentävä. Uutiset saavat vieläkin odottaa vaikken malta pysyä pöksyissäni.

Kuva/photo: Rice

Mainos / Reklam !

Sain hankittua nämä Bloomingvillen "Jouluvalot" Villa Harmoniesta hetki sitten. Pakko mainostaa. Vaikka ovatkin hieman tyyriimmät ... NIIN kauniit. Yhdet raaskin ottaa. Toisaalta, jos olisi enemmät, ei näitä kai fiilistelisi tällälailla. Liika on aina liikaa. Kuva on Villa Harmonien sivuilta. Itse pidän valosarjaa vanhassa Riihimäen lasin keittiötölkissä.

Koululla

Tänään oli Vernerin koulun syysmarkkinat. Rakastan koulujen myyjäisiä! Saa ostettua omatekoisia leivonnaisia sopuhintaan. Nytkin lähti mukaan lukiolaisten tekemää tiikerikakkua (iso kakku 7 euroa!! Joulun kahvipöytään!) sekä taatelikakku ekaluokkalaisten myyntipöydältä. Taatelikakun kiikutin illemmalla Porvoon suunnalle ystäväni luokse tuliaiseksi. Vanhempainyhdistyksen kahvilaan tein itsekin fetakinkkupiirakan ja kun olin menossa kahville, sitä ei enää ollut palan palaa jäljellä. Taisi kelvata! Huonompi juttu on se, että taisin unohtaa irtopohjavuokani jonnekin koululle -just muistin. Enköhän saa sen vielä takaisin.

Vernerin luokka piti peliluolaa isien johdolla. Luokka oli leiponut piparitikkareita myyntiin ja askarrelleet tosi hienoja magneetteja. Pikkuleluihin oli liimattu magneetti tiukasti taakse. Sain jääkaapin kylkeen yhden pienen muovisen ankan sekä ABC-palikan. Harmi, kun ei voi oikein sisällä kuvata. Pimeys on niin kaameaa ja synkkää, ettei kuvista tule minkäänlaisia. Saatte siis vain kuvitella kuinka hienoja magneetit ovat!

Lotta halusi myös pelata pöytälätkää sekä -futista peliluolassa.

Hienot kyltit ohjasivat paikalle.

Ois mulla muutakin mutta saa odottaa vielä hetken. Palaan pian !

Ihana Rie Elise Larsen

Pyjamahousubileet ovat ohitse ja terveinä ollaan. Uutta juttua on tulossa pian. Pysykää mukana! Tähän väliin muutamassakin lehdessä nyt lähiaikoina (ainakin tanskalainen Bolig Liv ja suomalainen Divaani) esitelty tanskalaisen Rie Elise Larsenin koti. Minun mieleeni kovastikin. Rie on uusin idolini! Meillä roikkuu keittiön katosta hänen lampunvarjostimensa ja lintukoristeensa ... noin niin kuin ihan sillä vaan kerron, että kyllä mulla jotain hänen juttuaan on.

Täältä voitte tutkia tuotteita ja täällä lisää kuvia (isompana kokona).

Kuvat / photos: The Style Files

Kipeänä ollaan

Jos ihmettelette missä mä oon, kun ei tekstiä tule, niin olen täällä vällyjen alla. Ollut vaihtelevalla menestyksellä lauantai illasta saakka. Samoin lapset. Ups. Verneri on onneksi jo terve. Olkoon sitten sikaa tai mitä hyvänsä, niin sairastaminen on hanurista. Varsinkin sairastaminen kunnon kuumeessa kun kuitenkin tässä pitää myös hoitaa samalla kuumeisia lapsia; siivota pahoinvoinnin jälkiä lattioista, antaa syliä ja huomiota, vaikka itse tahtoisi ainoastaan pimeään huoneeseen nukkumaan oloaan karkuun.

Helpottaa, mutta parannellaan loppuun ja palataan sitten asiaan.

Kuva / photo on sielunhoitoa herkuttomaan marraskuuhuni ja olen napannut sen täältä / here.

Saituri

Huomenna menemme viettämään lisää laatuaikaa Vernerin kanssa, menemme illalla leffaan!

Odotan Saiturin Joulu-elokuvalta paljon.

Sillä kyseessä on yksi mun lemppari joulusaduistani.

Saas nähdä millaisen jutun Disney on tästä Charles Dickensin klassikosta repinyt kasaan.

Hauskaa kun ei tarvitse mennä enää katsomaan dubattuja Vernerin kanssa.

Voi surutta painella alkuperäiseen, koska tyyppi osaa jo lukea tekstityksen sujuvasti.

Harmi vaan, kun ei voi ostaa karkkia mukaan. Koska mulla on käynnissä herkuton marraskuu.

Niin ja muistakaahan sunnuntain Isänpäivä!

Unohdin itse postittaa omalle Iskälleni kortin. Eh ...

Kuva / photo on jostain internetin ihmeellisestä google-kuvahausta

Mitä kuuluu ?

Saatiin lunta tänne Helsinkiin! Heti tuli Jouluinen fiilis. Tämä viimeinkin tarkoittaa meille kaikille pikkulasten vanhemmille ihanaa. Nimittäin toppapuvun pukemista! Lotta on ainakin just viimeiseen saakka rimpuileva ja naama punaisena karjuva, täysin jäykkä pötkylä ... siinäpä vasta urakka. Toinen tahtojen taistelu käydään, kun istutan Lottaa rattaisiin, voi hyvänen aika kuinka vaikeaa on saada tuo jäykkä pötkylä rattaisiin. Päiväunille nukahtamista vastaan otetaan toki myös nykyään mittaa. Rattaiden selkänojaa ei voi enää laskea makuutasoon lenkille lähdettäessä, koska neitonen ei tähän suostu (teen sen sitten hänen ollessaan unessa) vaan nukahtaa lopulta kaksinkerroin istuma-asentoon. Siis niin kuin taittuu keskeltä kuin nitoja tai jokin nipsu, joka loksahtaa auki asennosta kiinni. Ilta- tai aamupuuroja ei taaskaan hyväksytä. Hyvin alkanut "jugurtinsyömisura" katkesi heti alkuunsa. Kaikki on yht'äkkiä kovin kovin hankalaa ja kaikesta tulee suuri poru. Tai suuttumus. Nipistetään naamaani pikkukynsillä, purraan vaippaa vaihtavaa kättä ynnämuuta hassun hauskaa. Aamulla herätään jo viiden, puoli kuuden aikaan. Voitte kuvitella, että en tykännyt tuosta kellojen siirtämisestä sitten yhtään.

Mukavaakin on tapahtunut tässä ohessa lasten kanssa. Kävimme eilen Vernerin kanssa ihan kahdestaan kaupungilla. Hyppäsimme illalla bussiin. Verneri tarvitsi muutaman vaatteen ja uudet kengät. Täytyy sanoa, että nautin isomman lapsen kanssa shoppailusta. Kiertelystä. Katselusta. Keskustelusta. Vernerihän on tosi muotitietoinen ja tietää merkit ja kaupat minne mennä. Kaikkea haluamaansa ei tietenkään voi saada. Yleensä kuitenkin nämä hieman hintavammatkin hupparit käytetään loppuun joten - jos niitä on pari, minusta se on ihan vaan säästöä. Helsinki on mielestäni niin kaunis ja tunnelmallinen iltavalaistuksessa vaikka Verneri ihmettelikin, että mahtaa kulua paljon sähköä kaikkiin näihin valoihin.

Jouluvalot vielä kehiin niin sitten vasta kuluukin.

Lotta on ollut ihmeen rauhallinen hetken ja sain kuin sainkin blogattua teille hieman. Nyt on mentävä, sängyt petaamatta. Meillä isäntä lähti tänään kesärenkailla liikenteeseen. Toivottavasti on päässyt perille. Ei ole ainakaan kuulunut mitään soittoa, että : "*** kele , oon täällä ojassa ... " Koputetaan puuta.

Lumista päivää!

Kuva / photo: Sköna Hem.

Ihastuttavaa!

Käykää kurkkimassa taiteilija Gitte Brandtin sivuja. Kuvat ovat hänen kodistaan.

Päädyin tähän postaukseen nyt muilla kuin omilla kuvilla, koska en keksi mitään kirjoitettavaa. Päässä on liikaa ajatuksia meneillään ja pitää ensin hieman jäsennellä. Mukavaa marraskuuta. Näin ne kuukaudet lurkkii meitä karkuun. Näkee kulun siitä, että lapset kasvaa.

Voi että minun tekisi mieleni hankkia hänen taidettaan kotiin. Ehkä tämä olisi hyvä säästökohde?

Kuvat / photos from here.