Nassukirja ja mitäs sitten ... ?
Mua on ruvennu nyppimään kun en saa enää sähköpostia ystäviltä ! Työaikana ei tarvitse kirjoittaa kun vaan työsähköposteja mikä on noh, välillä mälsää ... eh ? Minä tahdon taas niitä hassuja vitsimeilejä, kilpailulinkkejä, juttuja joita klikkaamalla avautuu jotain törkyä tai hauskoja kuvia nauravista kissoista tai leikkivistä apinoista, enkeliajatuksia tai edes kiertokirjeitä. Oli kivaa aina kun kirjekuorenkuva tuli lillumaan ja ilmoittamaan, että sinua odottaa sähköposti. Ja vaikkakin se olisi ollut joku tylsä kiertomeili, siihen pystyi kommentoimaan jotain nasevaa sen lähettäjlle. Paitsi kyllä mä yritän aina jotain hauskaa letkautusta keksiä työmeileihinkin. Heh. Mutta ... missä kaikki on ?
Facebookissa !
Paitsi minä !
Eli mua on sieltä turha hakea koska en siellä ole.
Pitäisköhän mennä ?
Mitä ihanaa, hauskaa, ikävää, kivaa on tapahtunut sinulle Facebookin myötä tai miten olet siihen koukuttunut?
Juteltiin juuri ystävien kanssa muutama viikko sitten (tai jo enemmän, apua aika menee liian nopeaan, terveisiä Piialle & Tupulle Kainuuseen !!), että meillä yksi syy siellä olemattomiseen on se , että sekin aika olisi sitten perheeltä pois.
Tuleekohan FB maksulliseksi sitten ja jos kun ihmiset ovat kaikki koukussa siihen ?
Voikohan sitä käyttäää minua vastaan ?
Mitä jos ihana, vilkas sosiaalinen elämäni tyrehtyy siihen, että luulen jo tietäväni ja näkeväni kaiken oleellisen ystävistäni lukemalla heistä näyttöpäätteeltäni ? En jaksa enää nousta ja lähteä vaan istuisin aloillani ja katsoisin koneelta, kirjoittaisin viestin seinälle ?
Hesarissa oli taannoin juttu Facebookista, että ihmiset kadehtivat ystäviensä ja tuttaviensa elämää lueskellessaan niistä vain tämän pintapuolisen raapaisun päivityksen muodossa.
Ja luullaan yleisesti, että kaikilla muilla on paaaaljon hohdokkaampaa elämää kuin meillä / minulla.
Ja että ystäville sattuu ja tapahtuu ja mulle ei enkä mä vaan osaa tai olen aina huonoin ja tyhmin ja rumin.
Ei nyt näin sanatarkasti tietenkään vaan tässä nyt vaan mun ajatuksia siitä jutusta ja koko FB:stä.
Ja sittenhän sieltä näkee kaikki kaverit ! Että toi on ton ja ton kaveri. "SEN ELÄMÄN PITÄÄ OLLA HOHDOKASTA ! OOOH.
Tai sitten, tolla ei oo kun pari kaveria, kjeh kjeh.
Tai toi on semmonen kunnon kaverikerääjä, tuskin tuntee noit kaikkii kolmeetuhatta tyyppiä, haha!"
Itsekin sitä sortuu joskus pieneen huokaisuun syvältä vatsastaan, kun avaan uusia ja uusia kauniimpia ja kauniimpia blogeja toinen toisensa perään ruudulleni loistamaan. Kuinka ihanan taitavia ihmiset blogimaailmassa ovatkaan kun osaavat luoda tälläistä !
Sivut ja blogit ovat kuin sisustuslehtiä koneella.
Katselin tässä myös elokuvan nimeltäänsä Social Network , joka on siis tehty FB:n synnystä ja sen luojasta (joka hieman myös varasti toisen ideasta, hyi hyi) ... ja siitä herkesi myös orastava mielenkiintoni ... että jos se on näin laaja ilmiö (tiesin toki sen maailmanlaajuuden), pitääkö minunkin mennä siihen mukaan koska se on vaan nykyaikaa. Mielenkiintoni siis orastaa täältä mullasta. Sitä en todellakaan kiellä.
Niin ... Työkaveri sanoi, että tarjoavathan blogitkin tätä samaa (vrt. Hesarin juttu FB:stä) ! Älkää ihmiset luulko, että koko elämä on tässä blogissa ! Älkää !
Koska se ei todellakaan ole tässä. Voi tulla kylään tai kutsua luokseen, liki viereen ja kysyä, mitä sinulle kuuluu ystävä rakas. Eikös vaan !?
