Unelmista totta

Selasin tässä juuri talon papereita ja tämä lause jäi mieleeni:

myydään **** m2 suuruinen määräala Helsingin kaupungin ******* kylässä sijaitsevasta *********-nimisestä tilasta sillä sijaitsevine rakennuksineen ja liittymineen ... "

Ja nyt voin sen jo paljastaa koska kauppakirjat allekirjoitettiin tänään! Kyllä vaan luitte oikein. En ole raskaana enkä ole ottamassa koiraa kerrostaloon enkä liioin vaihtamassa työpaikkaa. Pääsemme talvella, kevään korvilla, muuttamaan suurempaan asuntoon -joka on vanhassa, miltei satavuotiaassa puutalossa. Tämä ei voi olla totta! Meillä on kaksi valkoista kakluunia ja lautalattiat. Piha, jossa on syreenit.

Tapahtuma, jonka kautta kaikki tämä tuli mahdolliseksi on pitkä ja kivinen. Mutta todistaa todellakin sen, että unelmista voi tulla totta. Varokaa unelmienne kanssa siellä! Monen vuoden etsintä (liian pieni, liian kallis, ei mitään fiiliksiä, liian meluisa paikka, vuokratontti, ei ehditty edes kissaa sanoa niin oli jo myyty ... ) ja haaveilu on nyt ... missä se on? Käsillä. Apua! Kauheat vaatimukset vanha talo, rakennettu ennen 1930, sauna, piha, ainakin kolme makuuhuonetta, vierastilaa. Ei sellaista olekaan! Vaan olipas.

Näytössä kävi sellainen vilske aikanaan, että itkin sisäisesti. Kaikki olivat kiinnostuneita. Kaikki halusivat kuntokartoituksen postitse. Kaikki näyttivät siltä, että rahaa on. Verneri sanoi juuri autossa, että minä olin sanonut syksyllä: "ei se kuitenkaan onnistu". Ja tässä ollaan. Se onnistui.

Oma asuntomme myytiin viidessä päivässä ja ekan tarjouksen saimme jo ennen virallista näyttöä. Kaikki meni putkeen kun vain ... noh, uskalsimme yrittää.

Talo on jaettu kahden perheen kesken ja toinen puolisko on siis meidän. Nyt se on meidän. Virallisestikin. Eikä Vernerin tarvitse vaihtaa koulua. Kaverit säilyy ja toivottavasti saa myös lisää. Sillä lapsia alueella riittää.

Ja pääsemme taas remontoimaan ... paras joululahja ikinä. Ikinä. Nyt menen glögille. Kuohuvan poksauttaminen (vaikka sitäkin on tuolla pullo odottelemassa!) siirtyy myöhemmäksi, koska poden taas flunssaa ja haluan lämmintä kostuketta kurkulleni.