Lainaa vaan

Ihan pakko oli laittaa tänne kuulumisia ...

... niinhän sitä sanotaan, ja uskon, että se on totta ... lainaa vain, lapset ovat lainassa vaan.

Ja lumenpudottaja oli pakko tilata eilen talon katolle naapurin kanssa puoliksi. Tulee tänään tai huomenna. Toivottavasti jo tänään !! Ja täältä voitte käydä kuuntelemassa sen Maaritin biisin ja vetistelemässä ...

Jää hyvästi!

Se on nyt sitten hyvästit tällä kodille. Päätin heilua hieman kameran kanssa ja laittaa pienen kuvapläjäyksen. Ekat kaksi kuvaa on vanhempia. Viime kesältä. Nyt sitten ... Tänne ei koskaan enää palata! Hui kauhistus. Mulla on hermot hieman riekaleina kun ois ihan hirvittävästi tekemistä, ja sylissä yks kirkuva kakara nuhanenä, joka ei taaskaan suostunut nukkumaan päiväunia, vaan heräsi huutelemaan puolen tunnin päästä. Tämmöstä tää on.

Katsos muuten Krista, millasen puulampaan mä löysin kirppikseltä ... ? Eikö olekin hassu sattuma ?

Ja Lotta sai päiväkotipaikan ! Läheltä uutta kotia. Maaliskuussa sitten Männiäisten ryhmään ... mitäköhän siitäkin sitten tulee ?

Viikonloppuna ohjelmaa, kummilapsien tapaamista. Ja maanantaina alkaa kunnolla pakkaus systeemit joten mun blogi jää nyt tauolle. Ja , en tiedä koska palaan. Mutta palaan kuitenkin.

Sieltä uudesta kodista.

Vielä kuvia Rie Elise Larsenin kodista

Että varmasti kyllästyisitte! No ei vaan. Kuinka näihin voisi kyllästyä?

Tuossa ensimmäisessä kuvassa on jälleen samaa hyllyssä, mitä haen takaa Vernerin huoneeseen.

Toisessa kuvassa sängyn päällä ihana Rie Elisen täkki, jollaista himoitsen itsekin uuteen kotiin. Ja alimmassa kuvassa aivan ihastuttava pöytä! Olen etsinyt, Huutiksesta nyt lähinnä, vastaavaa tai sitten ihan talon henkistä jugent-aikaista kirjoituspöytää meille työ-/läppäripöydäksi yläkertaan. Vielä en ole törmännyt edulliseen ja ihanaan. Ja sen pitäisi olla aika siro.

Vernerille tosin löysin Romuritarista hauskan 1950-luvun kirjoituspöydän koulupöydäksi.

Ajatella, että Verneri saa koulupöydän! Kolmasluokkalainen. Tähän saakka on läksyt tehty olohuoneen pöydällä ... tiedä sitten jatkuuko tapa?

Täältä voitte katsoa koko tuon Rie Elisen kotijutun (Divaani) josta napsaisin kuvat.

Arkiston aarteita

Mitään tarkkaa mielikuvaa ajankohdasta mulla ei ole, mutta joskus viime keväänä se oli. Vernerin kanssa oli käyty pitkiä keskusteluja koska pojat, noh, kokeilivat hieman rajojaan koulussa, vapaa-ajalla, iltapäiväkerhoissa jne. Opettaja oli soitellut muutamaan kertaan. Uhkasin Vernerille, että vielä yksikin soitto iltiksestä tai opelta, niin sitten pelikielto napsahtaa ja kaikkea muuta kamalaa olisi tiedossa.

Puhelimeni soi. Outo numero.Naisääni aloittaa napakasti: "täältä Arabian Tarjoustalosta se ja se, hyvää päivää ... "

Mitä se on nyt tehnyt!? Kylmä hiki kohosi otsalleni. Missä pulassa se poika nyt on? Onko ne menneet jo Arabiaan sekoilemaan? Miksei Kumpulan R-Kioski tai Tanu enää riitä!

"Olette voittaneet arvonnassa puhallettavan karvaisen oravatuolin!"

Jes! Pitihän se sitten hakea pois. Ihmiset hekottelivat, kun työnsin rattaita & Lottaa ja kannoin välillä kainalosta toiseen vaihtaen isoa oravaa. Käteni tuskin riittivät sen ympäri.

"Katso äiti KUINKA ISO ORAVA!" "Katsokaa, kuinka suuri NALLE!"

"Mikä tuo on?" "Kato tota!"

Aika suloinen. Liian iso meille. Orava muutti kummityttömme M:n luokse Viikkiin.

Tytöt tykkäsivät siitä. Hetki sitten, kun siellä käytiin, ei kyllä oravaa enää näkynyt. Liekö karannut? Ei kai oravien paikka olekaan kerrostalossa? :)

Ps. kuvien puku mahtuu Lotalle vieläkin! Puvussa lukee 6m. Tänään käytiin painokontrollissa taas. Ikää Lotalla on nyt 1v4kk ja painoa on 9.6kg ...

Ystäville

Tuleeko vähän myöhässä! Ehdinkö vielä? Mutta tänään olen ollut niin kovin kiireinen tavatessani teitä ystäviä. En ole ehtinyt tänne lainkaan. Sen siitä saa! Vanhan tutun tapasin Cafe Esplanadissa (kiitos T!), Lotan kummit laskiaispullakahveella tuossa naapurissa ... on onni, että on ystäviä, vaikka te pidättekin tämän tädin kiireisenä ... tosin mikäs sen mukavampaa.

Ja blogiystävät, te olette kaikki aivan mahtavia. Ei sanat riitä kertomaan!

Valentinuksen päivänä myös sananen sille, jolle sydämeni yhä pamppailee -rakastan sinua M! Niin paljon. En edes häpeile tunnustaa sitä täällä blogissa! Siitäs sait! Tämä kappale on omistettu kaikille teille, jotka rakastavat.

Needed!

Aaaargh. Pitäisi keksiä pian ...

Vernerin tulevaan huoneeseen säilytysratkaisu kaikille kirjoille, Aku Ankan taskukirjoille, Aku Ankka- kansioille, legoille, kynille, sälälle ...

Mietin Ikean Expedit kirjahyllyä. Ostin yhden rullan värikästä tapettia tarkoituksena lyödä tukeva pahvi tai pinkopahvi (onnistuukohan ?) hyllykön taakse pienin nauloin kiinni ... sen jälkeen kun olen liisteröinyt tapetin tähän taustapahviin. Siis luoda tausta hyllykköön, suomeksi sanottuna. Hyllyjä tarvittaisiin paljon !

Mutta Ikea ärsyttää minnuu !! Kattelin Huutiksessa vanhoja kaappeja ja siellä olisi ollut yksi aivan ihana. Vernerillähän on se vanha liinavaatekaappi huoneessaan mutta se varmaankin siirtyy pikkusiskolle nyt.

Ehkä toi kirjahylly menisi hetken. Kun se on niin kätevästi kannettavissa osissa yläkertaa ja kootaan sitten siellä paikalleen. Meillä on aika kapea portaikko yläkertaan mikä asettaa tiettyjä rajoituksia. Mua kiehtoo just nyt se, että kirjat ja jutut saisi koottua kivoihin asetelmiin hyllyille ja kirjatkin värien mukaan samoihin lokeroihin.

Keskimmäinen kuva on mun näpsäsemä helmikuun Elle Decorationista , siinä olikin itseasiassa kivasti kaikkia säilytysratkaisuja esiteltynä. Tuommoista valkoista neliöhyllyä haen takaa.

Kaksi muuta kuvaa olen poiminut täältä, Elle Interiörin sivuilta.

Lisää höpinää

Tässä tämä kattolamppukaunotar Pohjanmaalta. Tuo keskiössä oleva osahan menee sitten ylös kattoa vasten. Se on nyt valahtanut tietenkin tuohon kun lamppu ei ole kiinnitettynä kattoon.

Tässä 1930 - luvulta täyspuinen ihana vanha senkki. Tarkoitus on latoa sen uumeniin kaikki pojan dvd-leffat ja x-box pelit yms. muut härpäkkeet. Sen päälle tulee telkkari ja x-box. Paikka on tulevan kodin yläkerran aula. Ihanat kaiverrukset ovissa. Senkki on tungettu ruokapöydän taakse ja arvannette että ruokailu tapahtuu aika ahtaasti vielä muutamia viikkoja.

Muutama kuva viime kesältä jolloin tuo ruokapöytä tuli meille. Vanhan ruokailuryhmämme myin eteenpäin Huutiksessa ja se meni Sipooseen erään perheen luokse joka oli siitä ikionnellinen. Se ei koskaan oikein sopinut meidän tyyliimme.

Mun mielestä on aina aika tyhmää, tai itsestäni tuntuu nykyisin hieman pöpiltä esitellä hankintoja kuvin. En tiedä miksi? Kai lähinnä siksi, että loppujen lopuksi me emme tarvitse mitään. Meillä on toisemme ja kaikki asiat ovat hyvin. Ja se riittää. Tiedän, että maailmassa jossa elämme on paljon ihmisiä, jotka eivät voi hankkia mitään kotiinsa. Josko heillä kotia edes on. Tämä ahdistaa minua nykyisin. Tiedä sitten mitä jeesustelua se on ja varmaan jotain ahdistaa se, että rouvaa täällä ahdistaa maailman meno ...

Jotenkin sitä kuitenkin haluaa hankkia kaunista persoonallista tavaraa ympärilleen. Miksi? Onko se se kauneuden kaipuu ja harmonian tavoittelu omaan kotiin sitten esittelyn arvoista? Tätä olen pohtinut lähiaikoina. Olen miettinyt jopa blogini lopettamista, koska en halua esitellä. Tai siis perimmäinen kysymys kai on mitä haen sillä, että esittelen kotiamme blogissa? En missään nimessä halua pröystäillä, että tänään ostin tämän ja tämän. Jokainen hankinta on aina minun omasta taskustani tai meidän taskuistamme ja säästetty tai sitten säästetään, kun on pakko, kun sen menin sitten hankkimaan.

Haluaisin antaa inspiraatiota. Haluaisin näyttää, että kierrätystavaroilla saa luotua kaunista. Sen ei aina tarvitse maksaa paljoa, aina ei tarvitse olla antiikkia, mutta jotkut asiat vain maksavat ja jos niihin haluaa panostaa, sen hinnan joutuu maksamaan. Vanhat puiset huonekalut ovat ikuisia. Ne periytyvät lopulta isältä pojalle. Tahdon, että kodissani kaikki on jollainlailla merkityksellistä ja käyttöön. Että voisin miettiä: "haa ... mistäköhän tämäkin alunperin on ja mitä kaikkea se on nähnyt ja kuullut" . Outoa, liian romanttista, typerää? Ehkä ...

Meiltä ei saa tällähetkellä mitään sisustuslehtikuvia, koska asunto on aikamoisen täynnä tavaraa, ja pian pahvilaatikotkin alkavat täyttyä :) Huokaus, en tiedä mistä ja kuinka aloittaa.

Siksi sallinette, että kun pyynnöstä laitan kuvia senkki- ja valaisin hankinnoistani, kuvat ovat tosi hmmm... no joo. Näkyy kyllä. Tavarat eivät ole paikoillaan, koska ne eivät kuulu tänne kotiin vaan tulevaan. KOTIIN.

Tuohon kattolamppuun kuuluu ihastuttavat pitsireunaiset lasikuupat, jotka asustavat nyt pahvilaatikossa, joka on täynnä niitä styroksipapanoita tiedättehän. En jaksa alkaa kaivella niitä esiin. Valaisin on tarkoitettu asettumaan ruokailuryhmämme ylle. Sekalaisen ruokailuryhmämme ylle. Se ei ole kai mitään tyyliä. Eikä noudata minkäänlaista kaavaa. Se vain on semmoinen kun minä olen sen semmoiseksi luonut.

En tiedä miksi, mutta rakastan sisustaa ja laitella. En kuitenkaan ole fanaattinen. En esimerkiksi suutu, jos joku menee rikki tai joku juttu kolhiintuu. No joo, mutta jos tuon valaisimen kuupat nyt särkyisivät, saattaisin tirauttaa muutaman kyyneleen.

En yritä sisustamisjutuilla, tai sillä että tykkään laitella, peitellä mitään. You know ... alkoholiongelmaa tai perhetragediaa. En enää edes suorista sohvatyynyjä ennen nukkumaanmenoa niin kuin joskus. Ei sillä loppujen lopuksi ole mitään , minkäänlaista merkitystä.

Miksi sitten pidän tätä blogia? Onko joku saanut täältä inspiksiä tai apua sisustamiseen?

Käsityöni ovat olleet jäässä jo Lotan odotusajasta saakka joten mitään käsityöneuvoja en ole ehtinyt edes miettiä tänne postailtavaksi. Kertokaa minulle. Onko tässä mitään järkeä? Ja olikohan tässä jutussa edes mitään järkeä !? Apua !!

Ajatuksia kesään päin & muuta kaikkea höpinää

Huomatkaa hauska oranssi vanha täkki keskellä ! Hankin sen Onnipuodin Inkalta sopuhintaan. Täkki on vähän luru ja täytteet hieman miten sattuu, muttei haittaa. Se on nimittäin ulkokäyttöön! Mietin laittavani sen puutarhapenkille istuintyynyksi. Tai vaan rennosti heitettynä penkin yli. Haaveilen istuvani miettimässä elämääni (ah, kuinka runollista!) ulkona hämärtyvässä kesäillassa kääriytyneenä täkkiin.

Voisi sanoa että keräilen noita vanhoja täkkejä. Niitä on hauska pinota värikkäiksi yhdistelmiksi ympäri asuntoa. Talvi oli niin kylmä (huomaa mennyt aikamuoto, toivon jo talven taittuneen!) ja meillä sisälläkin hytistiin, täkit olivat iltaisin ahkerassa käytössä.

On aika ihanaa suunnitella myös ulkojuttuja. Istutuspöytää, puutarhakalusteita (yhdet rottinkiset tuolit meillä jo on jemmassa, mutta ne pitäisi vaan sutkia maalilla) -kaikkea kivaa!

Suurta pöytää, jonka ympärille mahtuu monen monta ystävää istumaan iltaa. En malta odottaa.

Kesällä vietetään myös suuret juhlat. Verneri täyttää 10. Pihajuhlaa aina toivotaan. Ja nyt kelpaa, omalla pihalla.

Tykkään myös leikkiä ajatuksella joka pian on totta (en voi uskoa sitä!). Tilaa kahdessa kerroksessa. WOW!

Saan kuin saankin pian lukea nojatuolissa kirjaa rauhassa, ehkä kuuntelen radion puheohjelmia. Mies eikä poika katsele samassa tilassa televisiota! Minä kun en oikeastaan välitä koko kapineesta ollenkaan. Lukisin nykyään vain kirjoja. Telkusta tulee vain muutama ohjelma viikossa jonka katson. Voisi kaivaa levytkin esiin, kun ei tule musiikkiakaan kuunneltua sitten yhtään tällä hetkellä. Ah, sitä tulevaa rauhaa! Keittelisin siihen kaakaon tai teen ja istuisin nojatuolissa pohdiskelemassa elämääni. Tai heittäytyisin sohvalle. No taas se tuli ! Mikä tarve minulla on jälleen pohdiskella elämääni ?

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa! Tavatkaa ystäviä kun ystävänpäiväkin on jo ovella! Minä aion tällä viikolla ehtiä tapaamaan kolmea ystävää. Huomenna, keskiviikkona ja lauantaina :) :)

Väliin jää muutama päivä toipumiselle tapaamisista.

Runebergin päivänä

Kai te muistitte syödä eilen näitä ? Me ei, mutta asia korjaantui tänään.

Eilen oli taas katastrofin aineksia ilmassa. Keskellä päivää mieheni soitti minulle töistä ja kertoi nauraen, että Verneri oli soittanut Paloheinän metsästä ja kertoneen eksyneensä.

Ei saisi nauraa, mutta kun tunnen poikani syvän luonteen. Oli pakko hymyillä.

Vernerin luokan pojat olivat eilen liikuntatunneilla Paloheinässä hiihtämässä. Verkku oli eksynyt porukasta. Ja häntä oli haettu kaksi tuntia ...

Onneksi hän oli "unohtanut repun selkäänsä" lähtiessään, koska repussa oli esimerkiksi eväät ja kännykkä. Reput oli kyllä pitänyt jättää pois mutta noh, unohtaahan sitä välillä ihminen repun selkäänsä vai mitä?

Verneri oli lähtenyt "ihan täysiä" hiihtämään, ja hiihtänyt väärille laduille. Ja eksynyt. Miksi hän oli lähtenyt täysiä, vaikkei edes ollut epoa eikä hemohessiä veressä ? Varmaankin näytönhalu ollut niin suuri. Tarve olla parempi ja nopeampi kuin muut. Mennä ihan täysillä päin mäntyä. Semmonen on meidän poika aina ollut ja yhä on. Tai sitten niin kuin hän asian selitti. Yritti saada kiinni aiemmin lähtenyttä ryhmää poikia.

Kuulemma erään kyltin kohdalla, hiihdettyään jo niin kauas ja kovaa että heikotti, hän oli viimein ymmärtänyt, ettei löydä toisia ja on eksynyt. Kyltissä oli seissyt: "Paloheinä 8.0 km". Että aika kauas oli poika mennyt paikalta josta lähti ja jonne piti palata. Ja muutamilla sivupoluillakin oli jo kolunnut. Ja pellon viertä mennyt. Edes takaisin.

Vernerin takaa oli tullut nainen, joka oli sanonut pipopään kohdalla: "olet sinä tarmokas pieni poika! Olen hiihtänyt samaa matkaa takanasi jo jonkun aikaa!". Siinä vaiheessa oli Vernerin kummatkin lapaset jo kadoneet.

"Onneksi toinen löytyi!" Verneri sanoi.

Mitäs sillä yhdellä lapasella tekee ? Kysykää vain monetko lapaset hän on tänä talvena kadottanut ...

:)

Siis, Verneri soitti lopulta isälleen. Isä soitti liikunnanopettajalle. Joka soitti sitten Vernerille pariinkin otteeseen. Ja neuvoi lopulta takaisin. Oli hänkin kuulemma ihan hiestä märkä, kun oli etsinyt poikaa ympäri Paloheinää.

Hiihto on hyvä harrastus! Siinä kalorit palaa!

Verneri söi tänään kolme Runebergintorttua. Kolme!

"Mä kuule kulutin ihan tarpeeks eilen kaloreita mun kehostani!"

Näin kuului selitys.

Kuvassa olevan ihanan vanhan tarjoiluvadin löysin muuten joulukuussa kirppikseltä! Halvalla.

Vihreetä !

Ihana kulunut vanha puujakkara Huutiksesta ... vihreä!

Vihreä maali lohkeilee ...

Ananaksessa on vihreätä ! Mut sisällä keltasta ...

Vihreää teetä , kusmitea.com

Eat your greens- ja A meal without wine is like a day without sunshine - printit vihreinä, keepcalmgallery.com

Vihreä vahakangas, Elvina Interiör (kuva lainattu samasta paikasta)

Uudessa asunnossa on hetki sitten uusittu keittiö. Keittiö on kaunis, muttei ihan sitä meidän omaa makuamme. Emme lähde sitä uusimaan tähän hätään. Keittiössä on esimerkiksi kauniin vihreät lasitetut kaakelit välitilassa. VIHREÄT!

Meillä ei ole koskaan ollut mitään "vihreän vihreää". Apua, kuinka tästä selvitään ? Ihan uusi väri minulle.

Jos et pääse karkuun -korosta. Korosta sitä mistä et pidä, mutta mitä on pakko sietää.

Auttaisko asiaa ? ? ?

Kokeillaan!

Mitä kuuluu nyt

Mitäs meille kuuluu, kun ei ole koko viikonloppuna näkynyt eikä kuulunut. Noh, isomalla oli turnaus sunnuntaina. Ja lauantaina kävin Ashleyllä hakemassa makuuhuoneen tapetit. Illalla meille tarjoiltiin ystäväni luona aivan todella herkullinen illallinen sekä punaviinit kaupanpäälle. Mies lähti jälkikasvun kanssa aikaisemmin , yhdeksältä, ja minä kömmin kotiin yhdentoista jälkeen. Lumipyryssä. Onneksi en ollut kaukana, tulin siis kävellen viidessä minuutissa. Ja kyllä sitä onkin nyt tullut! Koko kaupunki on lumesta sekaisin. Ja onhan se inhaa kun ei pääse parkkeeraamaan kadunvarteen, kun on vallia vallin perään.

Lapset nauttii. Tänään kun tulin jumppaamasta mies oli pihassa kolaamassa lunta, lasten kanssa. Kun katsoin kolaa tarkemmin alkoi naurattaa. Lumikolassa istui kolme haalariasua pipot päässä! Lotta keskellä! Naapurin mukelot; kaikki kolme tyttöä (siis yksi meidän L) kolassa rinnakkain ja kauhea nauru päällä. Hauskaa menoa.

Tällä viikolla olisi tarkoitus olla vaan tylsä ja treenata. Ulkoilla. Siivoilla. Käydä miehen kanssa leffassa katsomassa uutta Sherlock Holmesia (jee, Jude Law!) ja ehkäpä blineillä. Pitäs käydä tarkistamassa pari värikoodia rautakaupassa ja viedä yks taulu kehystettäväksi keskustaan ja piipahtaa sähköliikkeessä. Semmosta pientä, arkista ja aikaavievää.

Huutiksesta on taas tarttunut meille muutama juttu uuteen kotiin; 1930-luvun täyspuinen todella kaunis senkki, vanha ihanan vihreä jakkara, talonpoikainen naulakko ja vanha suuri pohjoismaiden kartta. Muutama viikko vielä niin saa alkaa pakkailemaan kamoja. Jeeee -ah. Plääh.

Ensimmäisessä kuvassa neiti L saa taas hepulit kun hän aina vaan tahtoo kameran ...