Soma

Tässä se nyt on. Soma Söpö. Ihana mintunvihreä. Hitsi että olen kuolannut lehtien sivuilta just tämän värisiä vanhoja naulakoita / hattuhyllyjä.

Onneksi odotin. Enkä tyytynyt muihin. Sillä tämä soma tuli kotiin. Sai paikan makuuhuoneestamme. Sieltä viime viikonlopun Puuterivillasta sen löysin.

Hassua, siskoni oli katsonut samaa naulakkoa aiemmin samassa paikassa. Että ostaisko. Nyt se on meillä.

Kuvat ei anna naulakon herkulliselle värille oikeutta.

Mulla piti olla se rönttöspäivä mutta olenkin siivonnut koko talon ja kutsunut ystävän illaksi seurakseni.

Kukas se olikaan kun pyysi näitä kuvia ?

Jokatapauksessa, hauskaa viikonloppua lukijoille ja satunnaisille piipahtajille!

Olo kuin elefantilla

Muistatteko elokuvan rankka päivä, jossa pääosan esittäjä sai liikenneruuhkassa hepulin ?

Mulla on ollut aika rankka viikko. Voisin saada hepulin. Joudun työssäni kuuntelemaan paljon erilaisia ihmisiä puhelimessa. Pidän työstäni. Mutta tänään ...

... herkuttelen ajatuksella että olisin jossain muualla, kun kököttämässä täällä valjussa valossa. Päätä särkee ja vatsaa kanssa. Tiedätte naiset nämä ajankohdat kuukaudesta. Mieluusti olisin omassa sängyssäni, peitto korvissa, pimeässä. Ja nukkuisin.

Eilen kaiken sai niskaan mies. Kantakävelijä. Pitihän mun myös matkia kuinka hän kantakävelee talossa niin että lautalattiat hajoaa ja ikkunat helisee.

Hän myös syö väärin.

Naarmuttaa lautaset kun tökkii haarukalla makaroonilaatikkoa.

Sylkee lenkillä ja se on ällöttävää.

Ois ihan hirveetä jos miehilläkin olisi se aika kuukaudesta (ja olen toki kiitollinen siitä, että mun mies on luonteeltaan aika kiltti, eikä ole moksiskaan mun kiukuttelusta!) Miehet varmaan toteavat tähän mielellään, että voi kun oiskin niin saisitte kokea saman kuin he, saadessaan lokaa niskaansa tuutin täydeltä. Mutta mä luulen, että te miehet ette ihan oikeasti tahtoisi kun kerran kokeilisitte :)

Sitten kun tokenen, menen halaamaan. Pyydän anteeksi, pala kurkussa. "Anna anteeksi, en tiedä miks olen tämmönen".

Ja hän sanoo: "ainahan sä olet tommonen".

Heräsin myös yöllä paapomaan pientä Lottaa koska Lotta itki ja Lotalla oli "peppu pipi". Eli hieman vaippaihottumaa. Olemme huomanneet että tyttö on tosi herkkis "pipi"ensä kanssa. Pienikin pipi on iso pipi Lotan kohdalla.

Piti rasvata. Ja halia unista tyttöä. Keittiön uunin kello loisti aikaa mennessämme pimeään alakertaan hakemaan vaippaa ja rasvaa, 01:52.

Eli tähän hormonimyrskyyn lisätään pieni väsymys niin soppa on valmis.

Onneksi mulla on tänään muuta ohjelmaa kun aviomiehen sanallinen nälvintä.

Ja miehellä huomenna. Ajattelee varmaan että jee, pääsen pakoon. Kunnon miehiseen seuraan, pois akkojen kotkotuksista ja nyrpeistä naamoista.

Joten ainakin huomenna vedän villasukat jalkaan, laitan kunnon paksua bluesia soimaan, rojahdan sohvalle ja juon jonkun erikoisvahvan siiderin -suoraan pullosta. Ja tämän teen sitten kun lapset on unten mailla ja koko talo on rauhassa. Hieman yksityisyyttä meille kummallekin, mulle ja herra M:lle.

Tarvitaan aina silloin (aika useasti) tällöin.

Kuvan olen pöllinyt Blafren nettisivuilta eli täältä.

Pikku matkalaiset

Kävästiin viikonloppuna sukuloimassa ja piipahdettiin matkan varrella Puuterivilla nimisessä sisustusliikkeessä, joka on vanhassa navetassa maaseudulla (ihan metsässä, monen mutkan takana mutta löydettävissä kyllä!). Aivan ihana, ihana puoti. Löysin mukaani kynttilöitä, pienen Maileg hiirulaisen sekä puisen, vanhan mintunvihreän naulakon seinälle. Sitä pidän löytönä koska se on NIIN suloinen.

Olisin halunnut kaiken mukaani, mutta lompakkoni oli toista mieltä.

Kehtasin ottaa kameran esiin vasta loppumetreillä vierailuani, otin sitten lopulta kuvia pikkuruisesta kahvilasta, joka toimii myymälän ohessa. Nettisivuilta löydätte lisää kuvia. Puotia pitää Tanja, joka oli todella ystävällinen ja mukava tyyppi. Terveisiä vaan ! Taidan laittaa viestin, että mainitsin hänet täällä blogissani ettei ihmettele...

Matkalla kummatkin lapsoset väsähtivät takapenkille, vaikka ajelimme vajaan tunnin täältä Helsingistä.

Verneri oli edellisen yön yökylässä ystävänsa luona joten ...

Linssissä on vissiin sadepisara ... :D

Jotain uutta ja jotain vanhaa

"Minä halusin kanssa kuvaan. Tulimme juuri naapurin Maijan syntymäpäiviltä. Päälle äiti laittoi Miliben raitamekon. En vastustellut.

Äiti sai tuparilahjaksi itseltään nämä kaksi vanhaa koulutaulua. Varsinkin tuo valistuksen sienikartta on hauska! Sitä tutkin kovasti".

Romuritari oli tuonut ne kultaisesti ihan kotiin saakka ja odottivat minua rankan työviikon jälkeen eilen perjantaina kuistilla, hyvin pakattuina. Kiitos !

Tilkkutäkki on lahja täältä. Taitava tekijä -A- tekee niitä myös tilauksesta.

Täkki lojuu alakerran pötköttelysängyllä ja täkkejähän ei koskaan voi olla liikaa.Alimmassa kuvassa on lahja Nannalta. Ihastuttava pöytäliina. Sekin pääsi heti käyttöön.

Jamie

Jotenkin tulin aamulla hyvälle tuulelle kun huomasin tämän uutisen. Jamie Oliverin perhe on kasvanut (jälleen kerran). Neljäs lapsi oli vihdoinkin poika. Tuntuu varmaan hassulta, kolmen tytön jälkeen. Ja en sano tätä sillä, että kaikilla pitäisi olla tyttöjä ja poikia ja niitä yritetään verenmaku suussa saada alulle (ei ehkä osuva kuvaus). Vaan just niin kuin kirjoitin. Mahtaa olla hassua ja ihanaa.

Niin minusta ainakin tuntui kahdeksan poikavuoden jälkeen pidellä sylissäni vaaleanpunaiseen potkupukuun puettua tyttöä.

Epäuskoiselta. Ei tosin voi määrässä verrata meidän tuotoksia. Mutta laadun perusteella.

Pojan nimi on Buddy. Tytöt on Poppy, Petal ja Daisy.

Photo: SPLASH / AOP (Iltalehti)

Tantsuhimo

Mun on vaikea nykyään kirjoittaa tänne blogiin. Tämä on aivan tärviöllä (sanan olen varastanut ystävältäni Tuulalta, joka käytti sitä taannoin ja minusta se oli kovin hassusti sanottu). Illat menevät nopeaan ohitse, kuskataan poikaa harrastuksiin ja on sitä normaalia arkea pastan vääntämistä ja roskien lakaisemista räsymattojen alle ja päivisin -teen töitä. Näkisitte pyykkikorimme jotka pursuavat likaista pyykkiä. Ja kun pyykki ei kuivu, on pyöritettävä kuivausrumpua ja se kestää. Ja sitten odottaa seuraava satsi. Tiedätte kyllä. Onhan mulla se pyykkihullu mies, mutta se on lähinnä lasten kuskina illat, kaupassa jne. mihin vain tämän tsupparini ikinä keksinkään lähettää. Pulloja palauttamaan.

Toisekseen, blogin nimi on alkanut tuntua tylsältä ja jo menneen talven lumelta. Minusta tuntuu, klisee tai ei, että nyt elän unelmaani. Kaikki on niin hyvin kuin olla ja voi. Ihana perhe ja aivan uskomattomat puitteet elää onnellista elämää. Ja talo, huh huh. Olen aivan rakastunut siihen.Ehkä silti unelmoin jostakin vielä.

Unelmoin hyppääväni pois oravanpyörästä ja tekeväni jotain luovaa, sisustukseen liittyvää työtä. Tämä on ihan turhake unelma mutta se on oma. Tosin olen myöhässä. Sisustusala on kasvanut aivan hirvittävää vauhtia. Tekijöitä on liikaa ja saatavilla on kaikkea. Ehkä sitten olen vaan muilla hommissa ja nautin ison talon eduista. Olen kiitollinen siitä että on vakituinen työpaikka ja saa palkkaa aina ajallaan.

Ja valitan sitruunanaamana sitten kuitenkin koko loppuelämäni.

Tai ei musta ehkä sitruunaa saa.

Ja jos oikein kunnolla unelmoin, unelmoin siitä, että saisin aamuisin herätä samaan aikaan kun muu perheeni. Keittää kahvit hiljalleen ja lähettää isomman kouluun ja halia pientä unista tyttöäni (kauan) ilman että kiirehdin kahdeksaksi töihin vielä kaikkien nukkuessa näkemättä tyttöä. Tuoksuttamatta tytön unituoksua ja silittämättä tukkaa.

Uutta blogia en jaksa alkaa perustamaan. Niinan unelmia. Hohhoijaa. Hoh hoh.

Saatte kestää. Mutta on kyllä blogilla tässä nimi joka on aivan hanurista.

En tiedä unelmoinko mutta himoitsen Marimekon (kangasta) tantsua !Sitä on saatava tyynyjen päälle.

Dagens & dagen efter

Body: Molo kids

Huomasin lauantaina kaupassa, että markkinoille on tullut HelloKitty!-kuvin somistettua talouspaperia !

Huomasin, että kaikilla ihmisillä on jo jotkin lämpimämmät kengät jaloissaan kuin minulla, jolla oli ballerinat ilman sukkia ja legginssit. Syksy on huomaamatta jo pitkällä! Mutta mulla oli kiire enkä löytänyt sukkia mistään. Siksi sujautin jalkaan vaan ballerinat. Autollahan me kauppaan ... silti tuntui, että ihmiset katsoivat.

Hmm ...

Meillä oli lapset ukkilassa la-su. Sanoinkin miehelle, että: "ihanaa kun lapset eivät ole täällä" ja tarkoitin sitä.

Tänään aamulla oli jo ikävä. Iltapäivällä otettiin muotikuvia Lotasta. Lotta tykkää nykyään olla kuvattavana, nauraa kun näkee kuvansa kamerasta. Leikittiin vähän.

Eilen meillä oli kaksi Kristaa, kaksi Johannaa, kaksi Annea, Anna, Jari, Riku, Markus, Sami, Joonas, Minna, Leena, Janne, Marko, Jyrki, Harri, Annukka ja Laura.

:)

Kiitos kaikista aivan ihanista lahjuksista joita otin vastaan. Täkki, kulho, tarjotin, pöytäliina, ihastuttavia printtejä, kynttilöitä ja kaikenlaista. Somia paketteja, ei olisi raaskinut avatakaan. Kiitos herkuista. Itse tehtyä mustikkapiirakkaa, kinkkupiirakkaa, savukalapastasalaattia , njam njam.

Kiitos, kiitos, kiitos!

Mietin tässä, että on vaan niin parasta antia kun on ystäviä.

Ilman niitä elämä ois aika laimeeta.

Syyspuuhastelua

Mies ahkeroi viikonloppuna yläkerran vessan katon ja paneliseinän valkoiseksi maalilla. Natkutuksen seurausta tai ei, mutta kivalta se tuntui, saatiin näitä viimesiä hommia sisällä tehtyä. Hurjan valoisa muutos ! Sitten tuo tapetoi Vernerin vaatekomeron seinät, maalasi sieltä katon ja asensi sinne valaisimen. Hienoa, nyt näkee löytää sieltä jopa vaatteita! Eilen kärräsi kottikärryllisen kiviä ja rakennusmoskaa pois kuistin alta (rossipohja). Vielä pitäisi muutamaan kissanluukkuun saada verkot (kohtahan tosin ne suljetaan - apus). Vieno kissanpissan tuoksu tulee kodinhoitohuoneeseen ja alakerran pesuhuoneeseen. Saakutin kissat käy pissimässä talon alle. Mikäs siinä pissiessä kun sateella pysyy turkki kuivana ja saa kaavittua hiekat vielä tuotoksiensa päälle.

Naapurin kanssa keskustelin tästä kisunpisun lemusta ja hän sanoi, että heillä kanssa. Ongelma ei ole aina päällä ja kesällä pesuhuoneen ikkuna oli auki yötä päivää kuumuuden vuoksi, lemua ei ollut.

Minä taas puolestani istutin eilen pihaan 75 kappaletta kukkasipuleita! Erivärisiä tulppaaneja ja helmihyasintteja. Katsotaan tuleeko keväällä mitään ylös ilmoille vai syövätkö myyrät herkulliset sipulit pois maasta. Mulla oli käytössä semmonen kätsä työkalukin, jolla sai multapaakun maasta nostettua ja sipulin sinne pudotettuaan tiputettua paakun takas paikoilleen. Tadaa! Raskasta se silti oli väkertää sitä kuoppaa yhtä ainoaa sipulia varten. Multa on voimat kadonneet sairastellessa.

Mieluusti olisin ottanut enemmän sipuleita -narsissia ja kaikkia ihastuttavia tulppaanilajikkeita (perinnekasvejakin!), mutta mies oli mukana Plantagenissa ja piti kukkaronnyörejä ärsyttävän tiukalla! (Pakko kyllä mennä vielä hakemaan lisää sipuleita, ihan innostuin näistä) Ostin nimittäin myös kanervaa ja syyskukkia ulos ruukkuihin.

Miten paljon saisinkaan kulutettua pennosia puutarhamyymälöihin! Pahus kun ei niitä pennosia ihan kauheasti tällä haavaa löydy mun rahapussistani. Ainainen ongelma ? No hitsi, kun on taas tullut vastaan yksi ihana vanha puutuoli sekä pari kappaletta vanhoja opetustauluja, joita ei ole vain voinut ohittaa. Tunnettehan te minut jo ?

Joo, ja sitten tuo mies oli hakenut raudoitusraudan, jolla aikoo pökkiä naakanpesää alas hormista ! Aaaaaapuuuuaaa ! Sain ylipuhuttua että ei menisi yksin katolle. Meidän katto on jyrkkä vanha mansardikatto ja korkealla kun mikä. Mies kävi siellä nyt kesällä peltimiehen kanssa (joka paikkas yhden vuotavan sauman sieltä) ja sanoi silloin, ettei menisi sinne enää koskaan. Meille muuten laitettiin sitten ne ikkunapellitkin. Valkoiset, eikä ne nyt niin kovin sieltä silmään pistä. Tää on vähän aina semmonen kysymys että on puolesta ja vastaan. Ikkunoiden alla meillä on semmonen puulista vaan, mikä on perinteinen näissä vanhojen hirsitalojen julkisivuissa. Ja nyt sitten laitatettiin niihin pellit suojaamaan sadeveden valumiselta rakenteisiin. Siihen tarvittiin nosturia, että saatiin yläikkunoihinkin !

Jos totta puhutaan mua kyllä hivenen kauhistuttaa alkaa uuneja käyttämään sitten kun saadaan nuohooja paikalle (ja toinen uuni kartoitettua kuinka tuhoutunut se on). Nyt on lehdet kertoneet palaneista taloista, jossa on uuni otettu käyttöön pitkästä aikaa, tai vaan uunista lähteneestä kipinästä tuli ottanut vallan. Hui kauhistus! Mutta kai se on vaan uskallettava. Taloja lämmitetty ikiajat uuneilla. Miksei nytkin. Rakastan meidän uuneja (rakastan aina kaikkea, heh)! Ne on kauniita, valkoisia, pitisiä kun mitkä ja kulmauuneja kaikenlisäksi, semmoisia olen aina halunnut. Loviisan vanhoissa taloissa olen ihastellut Villa Aaltosen kulmauuneja. Mielenkiintoista on se, että koska meidän talo on joskus ollut yksi kokonainen talo (nyt siis paritaloksi jaettu) on talossa monta erilaista tulisijaa! Meidän uunit on samantapaiset keskenään mutta erilaisella kruunulla. Naapurissa on kaksi uunia ja yksi muistaakseni on purettu pois. Ja ne uunit jotka on naapurissa ovat ihan erilaisia kuin meidän :) Toinen on muistaakseni aika koristeellinen ja värikäs. Semmoset on hienoja ! Kansallisromanttisilla kuvioilla höystetty. Tämän aikakauden tulisijoissa kun saattaa just olla kaikenmaailman karhunpäitä, tähkiä ja käpyjä kuvattuna. Väreissä on syvää vihreää ja ruskeaa, keltaistakin. Ne on aika kaameita kyllä mutta siinä kaameudessaan niin mageita. Oikein namupaloja.

Syksyn puuhia meillä on vielä lauantaina, syysjuhlat illalla, kun järjestämme tuparit kaikille paikalle pääseville ystäville ja tuttaville! Uusille ja vanhoille. Ja varsinkin niitä kestitsemme, jotka auttoivat remontin kanssa -maalasivat sisäkattoja ja kantoivat tavaroita kolmen asunnon välillä sekä hoitivat meidän lapsia. Tai vaan antoivat tukea puhelimitse epätoivon hetkillä.

Heille kaadettakoon viiniä kurkkuun ja laulettakoon ylistyslauluja!

Kuvat / photos from here : www.countryliving.com

Ompuista piirakkaa ja muuta höpinää

Oletteko kokeilleet ikinä näitä valmispusseja, kakku- ja muffinssimixejä ? Korissa on pussi sesonkimakua, omenakaneli. No en minäkään ole noita tehnyt, mutta nytpä ajattelin kokeilla ! Ihan mielenkiinnosta. Jos vaikka oiskin parempaa kun minun tekemäni omenapiirakka.

Omenoita on ja piisaa. Eilen tein elonkorjuupannukakun , nimesin sen noin. Eli tein pannarin, ja lohkoin omenoita päälle ja heitin siihen vielä sokeria ja kanelia hieman, ettei ois happamaa.

Oli hyvää ! Eipä tässä muuta tekemistä olekaan kun pyykkäys, lastenhoito ja syöminen.

Ajatella. Sairastuin keskiviikkona -en tällä viikolla, vaan edellisellä. Puolitoista viikkoa sitten. Nyt alkaa elämä voittaa. Viikonloppu on tuntunut ihan julmetun pitkältä ja mahdottoman pitkäveteiseltä. Hohhoijaa. Viikonloput yleensä menevät ihan liian nopeaan ja hauskasti. Kyllä taas saan kiittää sitä, että olen perusterve. En sairastele monesti vuodessa. Huh, ei ole ollut kivaa. Tältäkö tuntuu heistä, joiden kalenteri on aina tyhjä eikä harrastuksia ole. Piiiiiitkäääää piimää.

Keho huutaa liikkeelle muttei vielä ihan uskaltaisi. Himoan liikkumaan! Juoksemaan, jumppaan, uimaan ... hitsi että on ollut tympeää. Olin perjantaina töissä bussilla -pyörä jäi suosiolla kotiin. Muutama päivä vielä antibioottikuuria jäljellä. Pakko piipahtaa ulkona illansuussa, vaikka sauvakävelyllä. Mökkihöperöksihän tässä muuttuu ja pian jo alkaa näyttääkin siltä. Turvottaa, ääh. Minulla kun ei ole sitä ongelmaa, että kipeänä ei ruoka maistuisi. Vaikken maista mitään makuja, syön silti. Ihan vaan silkaksi ajanvietteeksi.

Lotta kävi tänäänkin lääkärillä, viikonloppu oli aika itkuinen ja yöt tosi repaleisia. Korvatulehdushan silläkin oli. En vielä tiedä, kumpi meistä on huomenna kotona. Toivon, etten se olisi minä. Empä muista, koska olisi ollut näin kivaa mennä ja hinku olla töissä.

Onko muuten jollakulla jakaa omenareseptejä ? Sillä kuten sanoin, niitä kyllä piisaa. Meinasin myös, että veisi osan mehuasemalle. Mutta nyt loppuu tämä päämäärätön hölmö löpötys. Ensi viikkoon tyypit!

Makkari ja muuta juttua

Toteuttelen nyt kommenttibokseissa aina silloin tällöin olevia toiveita. Minulta on pyydetty kuvaa makuuhuoneestamme. Tumma tapetti näyttää askarruttavan. Meille se kyllä sopii valkean lautalattian kaveriksi. Toki sitä puoltaa myös huoneen kaksi ikkunaa, sekä itse huonekorkeus. Talossa korkeutta kyllä piisaa sekä alhaalla että ylhäällä. Ihanan avaraa. Huoneessa ei tule sitä tunnetta lainkaan, että olisi liian pimeää ja synkkää. Tähän hätään en löytänyt kuvia ikkunaseinustalta, mutta ehkä tulevaisuudessa sen kuvaan. Ikkunan asettuvat tuon kirjoituspöydän vastakkaiselle puolelle seinää.

****

Muuten, jos poikkean polulta ... alan olla aika kypsä sairastamaan. Tosi kypsä. Pehmeä luumu. Melkein mätänemään päin. Kun se vain olisinkin minä, mutta minä ja lapset. Ja kun itse olen ollut viime keskiviikosta saakka täällä kotona, missään muualla kun lähilääkäriasemalla käymättä, ja oikeastaan neljän seinän sisällä ... alkaa pian keittää. Varsinkin lasten kanssa. Kun ne kiljuu ja itkee ja huutaa aivan koko ajan ÄITIÄITIÄITIÄITI. Ja itsellä pää humisee räkää ja siihen sattuu. Ja yrittää ottaa ja antaa kaikille tasapuolisesti. Annostella lääkkeitä ja pakottaa ne itkevien lasten suihin. Esikoiselle, joka on jo periaatteessa iso jätkä (mutta sairaana ihan pieni, avuton) on tullut jokin vatsapöpö, jonka takia hän on uudelleen kotona. Ja Lotta oksensi eilen illalla sänkyynsä -juuri kun oltiin saatu se ressukka nukkumaan ja istuin sohvalle ja huokaisin. Niin sitten tosiaan kuului se yskä ja yökkäys ja itku. Ja petivaatteet veks ja suihkuun ja itkua ja no niin no. Kaikille selvis tää show, jolle ei loppua näy.

Enää yks päivä. Sitten mä lähden töihin. En kestä enää. Miehelläkin oli niin ärsyttävä ilme virnistys aamulla kun se lähti.

-selviiksä?

-joo ihan sama mee jo. Ihan turha sitten illalla alkaa muuten valittaa jotain vatsakipua jos nyt meet. Nimittäin olkoon sulla illalla itsellä vatsakipu tai ei mutta näitä sä hoidat.