Tunnustus

Mitä tämä tarkoittaa ?? Esse blog jne.

Säännöt:

1. Laita tunnustus blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Näkö - on minulla hyvä. En tarvitse enkä omista rillejä. Yhdet mulla oli lukiossa, niitä suositeltiin lukulaseiksi koska kärsin migreeneistä. Nyt, en edes muista koska olisi viimeksi ollut migreeni. Henkinen migreeni on joka päivä mutta se ei liity tähän näköön.

Kuulo - miten mulle tulee heti ekana mieleen meteli tästä. Ja tilan tarve.

Maku - parasta on ihana illallinen ravintolassa ja lasi hyvää viiniä.

Haju - ensimmäinen mieleentuleva oli heti mun miehen tuoksu. Aika kiva. Joskus ikävissään tuli nukuttua hänen t-paitansa kanssa ja sniffailtua sitä.

Tunto - hiekka paljaan varpaan välissä, kostea heinikko, toisen iho, lämpö, pehmeys. Pieni käsi. Hahtuva tukka. Karkea parta.

Rosoinen pinta. Sileä aaltojen pehmittämä kivi ihoa vasten. Hullu pakkanen ja varpaat jäässä luistimissa.

Nyt asia on niin etten ehdi haastaa taas ketään koska se tarkoittaisi sitä, että tutkin blogeja ja katson missä tämä ei ole ollut ja aikani ei siihen tällähätää riitä. Eli jos olen tylsä, niin olen, sille en mitään voi. Ilmoitan vaan, että tämän saa taas täältä ottaa ihan jokainen joka haluaa. Nyt on mentävä. Joku roikkuu lahkeessani. Kiitos A:lle tunnustuksesta. Näitä on aina tosi mukavaa saada ja toteuttaa. Eteenpäin antaminen mulla vaan tökkii kun noh, selitin jo.

Kamu?

Rakkaalta Joulupukilta voisin pyytää tälläisen Tivoli Audio Pal-radion keittiöömme. Olen kokkaillessani kiikuttanut läppärini keittiöön ja kuunnellut nettiradiota. Tämä olisi paljon mukavampi vaihtoehto. Ja kaiken lisäksi ihanakin! Just tuo pinkki. Sovittiin kyllä miehen kanssa, ettei lahjoja tänä vuonna ... viime vuonna sain häneltä Efva Attlingin kaulakorun ja korvikset (-rakastan niitä!!) Ja itse, en ollut hankkinut MITÄÄN! APUA! AARGH! Siksipä päätimme, ettemme hanki mitään kalliita juttuja nyt. Kunnes tulin tähän päivään ... olen pyörittänyt tätä huutavaa huushollia monena päivänä tässä yksikseni johtuen miehen uudesta työstä, joten enkös ole vain ansainnutkin itselleni kaverin keittiöön? Näin päättelin.

Kauan en voi istua koneella kun olen Lotan kanssa kaksin. Lotta inhoaa kun otan läppärin ja käyn tähän istumaan. Osoittaa mieltänsä ja hakee huomiota kiukkuamalla ja puremalla. Pelkään, että se kiukkunen pikkutyranni iskee pian hampaansa mun reiteen.

Eli mukavaa keskiviikkoa! Nauttikaahan syksystä.

Seurassa Seuriksessa

Orava! Sut on nähty!

Tänään Seurasaaressa syöttämässä oravia, puluja, sorsia, joutsenia,variksia,hanhia,pikkulintuja ... jo ennen kello yhtätoista. Saavutus aamujähmeälle perheelle.

Kelloja siirrettiin viime yönä ja siitä johtuen porukkamme heräsi siis jo kello kuusi. Oli aikaa.

Mietittiin mitä tehdään. Seurasaareen lenkille! Emme ottanet eväitä koska keli oli aika huono. Päätimme, että menemme ravintolaan kaakaolle ja kahville, lämmittelemään sitten.

Oli mukavaa. Oikein kivaa.

Verneri tosin taas protestoi lähtöä. Nykyään joutuu houkuttelemaan (lue: pakottamaan) mukaan. Eilen kävimme yksillä synttäreillä ja sinne ei herra halunnut.

Kokonaisena perheenä on aina kivempi tehdä juttuja kuin jos yksi puuttuu.

Hammaskeiju

Verneri tuli yksi päivä tässä taannoin koulusta, paiskasi repun lattiaan ja ilmoitti:

"mä en usko pääsiäispupuun, joulupukkiin enkä hammaskeijuun." Minä katsoin episodia ja totesin, että jaahas, äläs nyt, ihanko totta ja muuta ihmettelyä.

Illalla nukkumaan mennessä, iltajutustelua pojan sängyllä:

"mä tiedän, että te piilotatte ne pääsiäismunat ja ostatte ne lahjat, jotka joulupukki tuo. Joulupukkikaan ei ole aito, koska sillä on joku tekoparta. Ja te laitatte ne rahat tyynyn alle. Laittakaa ens kerralla enemmän. "

"Eeeeei me niitä tuoda. Joulupukki on olemassa! Kuinka voit edes epäillä hammaskeijua!" Yritin sanoa. Verneri hihitti. Uaaah. Vaikeaa pitää pokkaa. "On on, usko tai älä" sanoin, ja nauroin. Argh, täältä on päästävä. Tukalaa. Minua ei selvästi uskota.

"Hyvää yötä!" Painoin oven kiinni perässäni.

Kas vain viime viikolla irtosi yksi maitohammas. Verneri kertoi naureskellen laittavansa hampaan tyynyn alle ja valvovansa koko yön, että voisi todistaa väittämänsä pitäväksi.

"Valvo vaan mutta saatpa nähdä. Älä sitten ihmettele jos hammaskeijun siivet kutittavat kasvojasi, kun se pörrää ympärilläsi"...

"Hekoheko niin varmaan!!!!"

Aamulla Verneri tuli tukka pystyssä huoneestaan ja ilmoitti ettei löydä hammasta eikä rahaakaan. Mies sanoi, että hammas unohtui laittaa tyynyn alle. No niinpä niin! Pauhasin ja mesosin että on siinäkin isä kun ei muista laittaa hammaskeijulle hammasta tyynyn alle yhdessä lapsensa kanssa !! Mokomakin.

(iskän syy tietty, teki iltatoimet pojan kanssa)

Uusi yritys. Keiju hiippaili yöllä huoneeseen (kalsarisillaan eikä sillä ollutkaan siipiä), otti hampaan ja laittoi rahaa.

"Näin vähän", sanoi unipoika aamulla. "Mä tiedän että te toitte noi rahat."

Tällä viikolla irtosi uusi hammas. Verneri laittoi hampaan tyynyn alle. Peittelin. Varoitin keijunsiivistä. Aamulla ovi kävi, paljaat varpaat, askeleet kipittivät kohti meidän makuuhuonetta.

"Ei ollu mitään rahaa". Lakonisesti.

"Hammaskeiju oli vissiin aika ruosteessa" naureskeli mies. Huoh. Kuinka voin unohtaa leikkiä hammaskeijua?

Uskottelin, että hammaskeiju ei ole vain leijaillut täälläpäin. Tulee kyllä, ehkäpä huomenna.

Nopeat seitsemän

1. ihmettelen syvästi ihmisiä jotka eivät tee asioita loppuun saakka.

Esimerkiksi mieheni voi jättää kaiken aina kesken. Petaa sängynkin puolitiehen. Sitten se homma jo jääkin kesken. Heti se on jo tekemässä jotain toista juttua kuten ajamassa partaa. Miksei tee yhtä juttua ensin loppuun ja sitten vasta siirry toiseen.

2. tiedä sitten liittyykö tuohon mutta inhoan hidastelua. Semmoista näpertelyä. Minun maailmassani kaikki hoidetaan nopeasti ja tehokkaasti että päästään eteenpäin. Ei tässä ole koko päivää aikaa!

Esimerkki lentokenttävirkailija joka hidastelee. Tai jäätelökioskinmyyjä joka pyörittelee sitä palloa ja asettelee sitä ikuisuuden siihen tötteröön. Tekisi mieli kiljua luukulla että mikä ihme sulle oikein kestää? Pentikillä on myös yksi myyjä kassalla joka pakkaa tavaroita ihan sairaan hitaasti. En kestä sitä. Hyppään pian tiskin yli ja totean että anna kun äitis näyttää. Olen juuri se asiakas joka naksuttelee kynänpäätä hermostuneesti odottaessaan.

3. olen hulluna vanhoihin puutaloihin (tiesittekö nyt varmasti tämän?).

4. vaikka minulla on lapsia en ole koskaan viihtynyt hiekkalaatikon reunalla tai äitivauvatapaamisissa. Mielummin kulutan aikaani lenkkipoluilla rattaiden kanssa tai kaupungilla kuljeskeluun kuin siihen että juttelen puolituntemattomien äitien kanssa puistossa niitä näitä.

5. harrastan todella paljon liikuntaa. Yleensä kun mies tulee kotiin minä lähden samantien liikuntasalille. Tällähetkellä kärsin jalkavaivasta ja se saa minut hulluuden partaalle. Joudun turvautumaan särkylääkkeisiin ja rajoittamaan lenkkeilyä koska jalkaan sattuu. Lonkka myös yhä kiukuttelee mutta suomalaisella sisulla eteenpäin.

6. yhdessä välissä elämääni olin varma, että yksi lapsi on tarpeeksi.

7. ultimateunelmani on järjestää kunnon vanhan ajan sukujoulu sitten kun saamme sen unelmiemme puutalon (ja tähän unelmaan on pakko uskoa!). Paljon lapsia, isovanhemmat, sisarukset kaikki rakkaat lähellä. Täällä kolmiossa tuon toteuttaminen ei vaan onnistu. Joulu on suosikkipyhäni.

8. en pysty ikinä jemmaamaan mitään hyvää kaappeihin vaikka yritän. Kun otan yhden palan suklaata syön koko levyn. Tiesittekö, että jotkut ihmiset voivat kanniskella puolikasta suklaapatukkaa laukussaan viikko tolkulla !!!? Vain siksi, että syövät sen joskus. Tai silloin kun tekee mieli. Minä en ymmärrä näitä ihmisiä.

9. olen illan virkku ja aamun torkku. Valvon aina myöhään. Ja aamulla sitten nukuttaisi.

10. pelkään verta. Verikoetta otettaessa meinaan joka kerta pyörtyä. Lasten kanssa paha. Inhoan heiluvia verisiä hampaita, haavoja ...

Verneri putosi pienenä nojatuolin selkänojan päällä kekkuloidessaan patteriin ja löi päänsä. Löysin hänet verilammikosta ja mitä tein itse. Pyörryin. Lähti jalat alta. Minusta ei ole kriisitilanteissa avuksi.

Haaste on kiertänyt jo niin monessa blogissa että tämän saa tästä napata kuka vaan tahtoo! Me tästä lähdemmekin isälleni syömään ja viikonlopun viettoon kavereiden kautta joten moi moi.

Niin ja sehän unohtui mainita, kuten jo näettekin, että kohtia tuli ennemmän kuin seitsemän. Innostuin hieman ...

Tuolit paikoillaan

Tälläiseltä näyttävät uudet vanhat keräilemäni tuolit ruokapöydän ympärillä.

Kaikki ne olemme siis putsanneet vanhoista maaleista ja maalanneet uudestaan.

Ja tosiaan, tuon yhden verhoilinkin.

Rottinkinen nojatuoli on Brukan ja hankittu aikoinaan Benicosta. Sille ei ole oikein paikkaa meillä täällä ja seilaa missä sattuu (se ei ole tähän asuntoon hankittu). Yleensä tuossa pöydän päässä. Siinä sitten surffailen netissä. Pöytää saa jatkettua ja se näyttääkin kuvassa hassulta, koska yksi jatkopala on poissa. Tallessa toki mutta pääsee paikoilleen varmaankin Jouluna seuraavan kerran.

Valitettavasti pöydän päälle kertyy yleensä ihan liikaa roinaa. Kannettavat. Lehdet. Astiat. Johdot. Laturit. Kaikkea kaameaaaaaaaaa. Yöks yöks.

Huomenna kirjoitan teille ne seitsemän asiaa koska Krista heitti haasteen minulle.

Vieraita, hulinaa & toivelahjoja

Niitä on riittänyt. Onneksi (?!) odotellaan jo syyslomaa joka on nurkalla. Huomenna Vernerin eka lomapäivä. Lotta sai lahjaksi vaikka mitä mukavaa. Pyysin tämän Brion leikkihellan isältäni Lotalle. Siskon kanssa tuumattiin yhdessä asiaa. Hän kertoi, ettei pyytänyt mitään "erikseen" Pavulle heinäkuussa, kun Papu täytti vuoden. Minä pyydän jonkun verran juttuja. Lähinnä siksi, ettei kukaan tuo mitään semmoista mitä meillä jo on. Ja toiseksi inhoan muovisia killuvia ääniä päästeleviä disneyleluja. Ja just tätä naureskeltiin siskon kanssa -lapset kun ovat hulluina niihin.

No makuasioita. Hellalla kyllä kovasti leikitään. Luukku on avattava ja sinne sisään laitetaan vaikka mitä. Poneista astioihin ja likapyykkikorista ongittuihin kalsareihin. Jostain syystä Lotta tykkää kuljeskella ympäri kämppää mun kalsarit kaulallaan tai päässä. Mies sanoi, että ota kuva ja laita blogiin, mutta sitten te näkisitte millaisia kalsarinretkuja mulla on. Heh.

Katselin synttärikuvat läpi. Siellä vilisee kummeja, siskoja, siskon mies, lapsia, isovanhempia ... joten en voi niitä tänne laittaa. Lauantaillekin riitti vieraita iltaan saakka. Mukavaa!

Tykkään järjestellä juhlia ja viettää niitä. Taas tuli vain seinät vastaan.

Erikoiskiitos menee Maille (käykää kurkkimassa, siellä onkin arvonta just nyt!). Huh. Kiitos paketista! Ihana ylläri ja mieluinen. Lupaan sinulle jotain Jouluksi. Ihana.

LOTTA SELMA 1 VUOTTA!

Jihuu! Seitsemäs päivä se oli. Tänään perjantaina ja huomenna lauantaina juhlitaan ja sitten saatte sepustusta tarkempaa. Ajattelin ihan vaan hakea kakun Stockalta tai Prismasta ja leivoin pari päärynäpiirakkaa, hankin vaniljakastiketta, pyöräytin muutaman suolasen jutun, ostin belgialaista suklaata Kauppahallista, Lentävästä lehmästä juustoja ja tarjoilla toki kahvit. Ja viiniäkin jos illemmalla joku lasillisen tahtoisi. Miltäs kuulostaa? Edit. eilen jo vähän maistelin viiniä ja täytyy sanoa, että tänään ei kyllä varmaan enää tee mieli ...

Kuvat on ottanut Krista Keltanen.

Pellemäinen avunhuuto ja pari paitaa

Huomenna on Lotan 1v.-syntymäpäivät! Olen etsiskellyt (ja antanut siskollekin tehtäväksi etsiä) lahjaksi tälläistä puista Brion pelleä. Lelutalosta se oli loppu. Googlettamalla en löytänyt mistään. Huutiksessakaan ei ollut edes käytettyjä. Onko kukaan törmännyt tälläiseen pelleen missään? Huomenna painelen keskustaan (käyn kampaajalla ja muutenkin hieman aistimassa muutakin kuin Käpylän tunnelmaa) ja käyn samalla sen lelujutut/osastot läpi.

Joku muuten kyselin myynkö Vernerin vanhoja vaatteita koskaan, niin nyt mulla olisi pari ihan kivaa paitaa tiedossa. Laittelin kirppiskamoja (varasin ajan Waltterilta marraskuun alkuun) ja huomasin, että yksi tanskalaisen Småfolkin pitkähihainen poikien paita missä on jalkapallonpelaajia sekä se rauhanmerkkipaita tanskalaiselta Krista Lynggaardilta ovat jääneet auttamattomasti pieniksi, hihan pituudesta ainakin ellei muuten. Småfolkin paita on kokoa 7-8 122-128. Toinen on ilman kokolappua (ei ole koskaan ollutkaan, en ole leikannut pois) mutta vertasin ja taitaapi olla samankokoinen. Kummankin ovh. on ollut muistaakseni kolmenkybän luokkaa ja koska ovat hyvässä kunnossa lähtisivät kympin kappale. Kirppikselle en näitä kuitenkaan taida pakata. Jos jotakuta kiinnostaa laittaapa sitten vaikkapa sähköpostia minulle. Meili löytyy profiilista. Samoin jos tahtoopi lisäkuvia niitä saa pyytämällä.

Hortensiasta pihatalkoisiin ja Kruunuvuoreen

"Näpistin" eilen pihasta hortensian kukkia ja tein kranssin, kuivuu kauniiksi. En jättänyt tuohon eteiseen vaan laitoin paraatipaikalle olohuoneen suuren talonpoikaiskaapin oveen.

Kuvasin aamutunnelmia. Tänään tiedossa upea ilma päiväksi, menen (menin) ensin pitkälle lenkille joen rantaan ja merelle. Vernerillä (oli) jalkapallon taitokisat. Iltapäivällä (oli) pihatalkoot. Kahvinkeittoa (jep, meni jo). Kotijuttuja.

Inhoan aina kun tulee pihatalkoot. Se tietää jätelavaa ja uhkauksia. "Kaikki tavarat vintin ja kellarin käytäviltä viedään lavalle jne." Ymmärränhän minä. Mutta kun yleensä ne kaikki kamat jotka ovat tiellä ovat meidän. Kun meidän vinttikomero on ihan täynnä. Ja kellarikomerokin. Minulla kun on taipumuksena kerätä tavaraa. Kerään, en tiedä minne. Mutta jonnekin, jossa olisi lisää tilaa ja piha. Pihaan mahtuisi suuri pöytä ja ne rottinkituolit. Syksyllä olisi ihana istua puutarhassa, lyhtyjen valossa.

Vintissä on kaksi vanhaa nojatuolia, yksi talonpoikainen pieni pöytä, kuusi rottinkituolia ynnämuuta ynnämuuta.

Ja lisää tulee. Tasaisin väliajoin.

Nouh!

Asia joka ei kuulu millään lailla tähän juttuun mutta mikä mietityttää minua on Kruunuvuori. Ihana huvila-alue on jätetty ihan oman onnensa nojaan. Helsingin kaupunginmuseolta on ilmestynyt historiikki, joka täytyy saada. Ja tässä upea pieni dokkarinpätkä. Surullista.

****

"Helsingin kaupunginmuseo on julkaissut tutkija Minna Torpan ja valokuvaaja-kuvataitelija Aurora Reinhardin teoksen ”Kruunuvuori – unohdettujen huviloiden tarina”, joka kertoo Laajasalossa sijainneen kesäparatiisin erikoisesta kohtalosta politiikan ja rakennusbisneksen kiemuroissa. Upeasti kuvitettu kirja tarjoaa visuaalisesti vaikuttavan matkan ylellisten huviloiden nurmikoilta nykypäivän metsittyneisiin raunioihin. Aurora Reinhardin kuvia Kruunuvuoresta on esillä myös Kulttuuritehdas Korjaamon näyttelyssä 18.9.–22.11.2009.

Laajasalon länsirannalla sijaitsevan Kruunuvuoren rantakallioilta aukeaa esteetön merinäköala kohti Helsingin keskustaa. Aarniometsän keskellä lepää nykyään kymmenkunta pääosin jo rappeutunutta huvilaa. Alue kuului alun perin Uppbyn kartanoon, jonka maita vuokrattiin 1880-luvulta alkaen Helsingin säätyläisille huvilapalstoiksi. Kesänvietto huvilalla oli tuolloin tulossa muotiin.

Vuonna 1906 Uppbyn kartanosta erotettiin Hålvik-Håkansvik-niminen tila Cygnaeuksen perheen kesäpaikaksi. Alueelle rakennettiin useita huviloita. Kuusi vuotta myöhemmin tila myytiin saksalaissyntyiselle kauppaneuvokselle ja Saksan konsulille, Albert Goldbäck-Löwelle, joka nimesi sen Kissingeksi. Konsulin oma Villa Kissinge tuli tunnetuksi Helsingin seuraelämässä.

Toinen maailmansota mullisti leppoisan kesänvieton. Saksan hävittyä sodan Suomessa asuneiden saksalaisten omaisuus luovutettiin Neuvostoliitolle, myös Kissinge. Suomen Kommunistinen Puolue sai kuitenkin vuokrata huviloita eturivin jäsentensä virkistyspaikaksi. Vuonna 1955 Neuvostoliitto myi Kruunuvuoren huvila-alueen vuorineuvos Aarne Aarniolle, joka kaavaili sinne kerrostaloja. Kun kaupunki ei myöntänyt rakennuslupaa, huvilat jätettiin oman onnensa nojaan Aarnion Palkki Oy:n työntekijöiden kesäasunnoiksi. Talojen vähitellen rapistuessa Kruunuvuori on lähes autioitunut.

Kruunuvuoren surumielinen idylli katoaa pian, sillä läheisen öljysataman paikalle suunnitellaan Kruunuvuorenrannan asuinaluetta kymmenelle tuhannelle asukkaalle. Onneksi Minna Torpan ja Aurora Reinhardin teos tallentaa ansiokkaasti ja elämyksellisesti ainutlaatuisen huvila-alueen vaiheet ja muistot.

Minna Torppa - Aurora Reinhard: Kruunuvuori – unohdettujen huviloiden tarina. Helsingin kaupunginmuseo. ISBN 978-952-223-413-1. Sidottu, 158 sivua. Hinta 29 euroa (sis. alv).

Hinta on 29 euroa (sis. alv). Kirjaa saa Museokaupasta, Sofiankatu 4, sekä muista kaupunginmuseon näyttelypisteistä. Kirjaa myy myös Akateeminen kirjakauppa."

Kuvia

Eilen olimme Villa Solbackassa kuvaamassa lapsia. Saatiin aikaan niin hyviä kuvia että multa kuulkaas loppuu sanat ihan ja aika harvoin sanattomaksi jään! Et varmaan K pahastu, jos nämä minun otokseni ovat täällä. Nyt siivoamaan. Eli: gotta go! Hauskaa perjantaita. Terveisin tällä kertaa lyhytsanainen Niina.