Tuesday, February 24, 2009

Tanskalainen kodinhengetär





Nannan vinkistä uusimmasta Divaanista 2/2009 tanskalaisen Isabella Smithin koti! Sattui käymään niin ohraisesti, että kaadoin täyden maitolasin suoraan uunituoreen Divaanin päälle ja sain pelastettua siitä vain nämä sivut, repäisemällä ne ripeästi irti lehdestä. Nanna oli aivan oikeassa siinä, että minä tykkään kovasti. Joskus tuntuu, että vain valkoisten kotien ystäviä hemmotellaan kuvilla ja meitä, jotka pitävät värikkäämmästä ei.

Itse rakastan tuota tunnelmaa. Isabella Smith on saanut vaikutteita sisustukseensa taidemaalari Vanessa Bellin talosta, Charlestonissa, Etelä-Englannissa. Talosta tuli jonkin sortin taitelijakommuuni. Maison Belle ?

Isabella Smith luotsaa Maison Belle kodinhoitotuotteitaan ympäri maata. Meiltäkin niitä löytyy! Sama nainen on Tanskan toiseksi suurimman koti-ja puutarhalehden Isabellasin takana. Tosin sen tekoon hän ei enää osallistu, lehti on jutun mukaan nyt toisissa käsissä. 

Alimmassa kuvassa oleva ruokapöytä on muuten maalattu -mustaksi. Aika upea mielestäni. Pitäisikö sipaista?


Kuvat :Christian Petersen
En muuten yhtään osaa sanoa onko tämä "laillista", laittaa tänne blogiin kuvia suoraan lehdestä. Osaako joku sanoa saako näin tehdä? 

Monday, February 23, 2009

Aamu


On olemassa aamuja kun ei vain lähde käyntiin. Istuu vaan kylpytakissa ja tuijottaa eteenpäin. Tukka on yhtä sotkua.Yön yli sykeröille kietoutunut hiuslenkki on irroitettava repien, sen tiedän. Suussa hapan kaamea maku. Sänky on vauvanpuklia täynnä ja petaamatta. Eteisessä on jokapuolella sitä paljon puhuttua kuraa ja rapaa. Villasukat on huonot, pistelevät. On kylmä. Kahvi on pahaa ja kylmää. Pyykit roikkuu tiellä. Kaikki, joiden kanssa kommunikoida normaalisti, ovat "paenneet paikalta". Istuu ja tuijottaa eteenpäin. Ei tiedä mistä aloittaisi. Ja kuinka lähtisi käyntiin. Sillä tiedän, että käyntiin lähtiessäni minua on vaikea pysäyttää. Tässä kauniita kuvia Toastilta. Juuri tähän aamuun. 

Radiosta kuuluu naisääni,  joka laulaa baby baby baby, spend your time on me, please baby ...




Sunday, February 22, 2009

Pitkiä pellaviaaaaaaaaaaa!



Hauskaa laskiaista blogini lukijoille. Käpylän Taivaskalliolla järjestettiin jälleen laskiaisrieha. Mäki on hurja ja mäessä monenmoisia pikku vipeltäjiä. Minulla jäätyi varpaat, en muistanut varautua kunnolla. Tuuli oli kylmä! Verneri metsästi myös leijonia! Hei varokaa!

Just kun pääsimme mäenlaskun jälkeen kuumaa mehua jonottamaan se loppui. Ja niin loppuivat myös laskiaispullat. Mälsää.

Muistan kuinka muutama vuosi takaperin laskimme Vernerin kanssa Taiskin karmeimmasta mäestä pienellä muovisella rattikelkalla. Piti antaa vaan mennä. Takaa tuli porukkaa putkessa ja mäki oli täynnä hyppyreitä. Selvittiin mutta kyyti oli kovaa! Nyt otettiin hieman rauhallisemmin eikä menty siihen kaikista hurjimpaan mäkeen.


Friday, February 20, 2009

Yllätysvieras



Vanha ystävä H soitti alkuviikosta ja tuli tänään tapaamaan minua! Kiva ylläri.
Kesken aamupäivän tohinan havahduin siihen, ettei minulla ole mitään tarjottavaa. 
En ihan jauhelihakeittoa ajatellut appelsiinikahvin kanssa sitten.
Päiväkävelyllä hain Lotan kanssa K-kaupasta Pirkan kermavaahtotäytteisiä tuulihattuja. Pakastealtaasta ja tosi herkullisia! Voitko kuvitella! Työkaverini aikoinaan tutustutti näihin pikkuveijareihin. Siitä saakka ... nami!

Itse vieras ei ottanut yhtään ainoaa, minä sen sijaan otin!
Naaa - mmmm - iii !

***

Sattuneesta syystä meille kerääntyy paljon pieniä lasipurkkeja. Piltti syö pilttiä. Minulla ei ole mitään kaunista pussia tai muuta säilytysjuttua näille. Millä veisin lasinkeräykseen sitten?  Tilasin Lasten Metsolasta Mairon kernikassin. Tällä on mieluisa kantaa purkit pois. Mitään kassin koosta ei tiedoissa ollut. Ei varmaan mikään kamalan iso ole, pitää vaan tyhjentää sitten useammin. Tuolta saa myös tätä ihanaa Mairon Tiny Elephant kuosista kangasta. Himoitsen sitä.



Wednesday, February 18, 2009


Koiruuksia



Tässä ovat rodut,  joita mietin koira-asian tiimoilta. En vain voi vastustaa tämän ensimmäisen kuvan russelin katsetta. Piti oikein miettiä miksi ja mistä kumpuaa mielenkiintoni tätä rotua kohtaan. Frasier telkkarisarjan Eddie koira - siitä se tuli! Katselin sarjaa vuosia vuosia sitten ja mietin, mikä on tuo ihana koira? Minkä rotuinen ? Hauska kaveri! Sitten aloin jo haaveilla miehelleni jo ihan ääneenkin koirasta. Elämässä tapahtuu, Verneri ja Vernerillä sairasteluja,  mutta ei onneksi allergiaa. Kissasta piti luopua koska se raapaisi Verneriä päähän eikä Verneri antanut sen olla ollenkaan rauhassa. Kissa oli jo vanha ja on yhä voimissaan äitini luona. Vaikka kisu on pian jo 20-vuotias.

Parson Jack Russelia sanotaan aktiiviseksi koiraksi joka omaa kovan vietin ja vaatii paljon rajoja. Minä haluan koiran, joka on pienikokoinen ja sitkeä. Liikun paljon ulkona ja koiran pitäisi myös sietää lenkkejäni. Mielellään myös nauttia niistä. Siksi kaikki pienet ihanaiset pörrökasat ovat poissuljettuja. Koiran pitää tulla toimeen lasten kanssa. Ja olla sen kokoinen,  että esimerkiksi Verneri voi käyttää koiraa ulkona.

Olen kuullut kauhua russeleista -siitä kuinka olisin aivan liian pehmeä ihminen tälle rodulle. Olen myöskin kuullut päinvastaista -sitä että koira on aivan ihana kumppani ja mitään tuhoa tai perheterroria ei ole koskaan havaittu. Vaan hän on hurmannut kaikki pienillä töppöjaloillaan.

Westie eli valkoinen länsiylämaanterrieri on yksi suosikeistani myös. Törmäsin koirarotuun ystäväni kautta. Ihana nappinenä tuijotti minua vääjäämättä ja kerjäsi rapsutuksia. Ihastuin. Westiestä olen saanut lukea sen olevan mitä mainioin seurakoira ja tulevan toimeen lasten kanssa. Ja se jaksaisi myös lenkkejä mutta ei tarvitsisi yhtä paljon toimintaa kuin russeli.




Borderterrieri on kuin vanha herra. Näitä näkee paljon täällä meilläpäin. Harmaantuu hauskasti. Otin selvää rodusta koska se on mielestäni myös ylisuloinen. Etsin vaihtoehtoja russelille. Astetta rauhallisempi tapaus. 

"Sosiaalisuus on kuitenkin hallitseva elementti borderterrierissä. Border on paljon pehmeämpi ja sosiaalisempi kuin suurin osa muista terriereistä ja jo rotumääritelmä ilmoittaa koiran olevan laumassa viihtyvä ja sopeutuva esim. se sopeutuu elämään toisten eläinten kanssa hyvin. Rähisevän koiran kohdatessaan borderin tulisi vain kääntää päänsä pois ja jatkaa matkaa kuin muina miehinä."

Ylläoleva lainaus Wikipediasta.





Kuvat olen löytänyt aikoinaan netistä enkä enää muista mistä sivuilta. Jos kuvat ovat omiasi tai loukkaannut kun ne ovat blogissani, poistan ne kyllä pyynnöstä.

Monday, February 16, 2009

Villakoiria ?




Koska tiedän, että isovanhemmilla siellä jossain maailmalla on ikävä kuulumisia, laitan vielä muutaman kuvan viikonlopulta lapsista.

Kevättä oli ilmassa , aurinko paistoi ja minäkin uskallauduin meren jäälle. Vaikka aina olen ihmetellyt mikä ihmeen hinku ihmisillä on mennä jäälle? Joka päivä saa lehdestä lukea, että joku on pudonnut avantoon. No, olihan se mahtavaa tepastella siellä jäällä kymmenien muiden joukossa, mutten yhäkään ymmärrä. Siinä ihan niin kuin odotellaan sitä, että jää pettää ja putoaa vai? Olin kauhuissani kun yht'äkkiä jää alkoikin ratista kovaa allani. Mies naureskeli, että ne ovat vain ilmakuplia jäässä. Minä halusin äkkiä pois.

On pyydetty koirajuttuja. Tilanne on nyt se, että koirakuume on yhä valtava. Ja koirajuttu tulee. Se miten ja kuinka koira arkeamme muuttaisi, kuinka selvityisin täällä kotona pennun ja vauvan kanssa on vielä mysteeri. Haaveissani ja jopa mieheni suostumuksella, saisin ottaa pennun kesällä. Saas kattoo nyt. 

Verneri on jalkapalloseuransa hiihtolomaleirillä tämän ja huomisen päivän. Lotta on viikko sitten aloittanut syömään muutakin kuin maitoa. Hän osaa myöskin jo kymmeniä uusia ääniä ja muunmuassa kieriä selältä vatsalleen ja takaisin. 

Auringossa ja keväässä on yksi vika. Yllättäen kaikki täällä sisällä näyttää 
pölyiseltä. Valo on armoton. Lamput, verhot, ikkunat, nurkat jopa makuuhuoneen seinätkin ovat paksussa pölyssä. En pääse pakoon villakoiria.  

Friday, February 13, 2009

Ystävänpäivä



Innostuin ompelemaan pari isoa löhötystyynynpäälistä olohuoneen sohville. Hankin sisätyynyiksi ihan vaan Familonit Etolasta. Olivat eilen illalla jo ahkerassa käytössä kun katselimme mieheni kanssa jotain ö-luokan jännitysleffaa telkkarista ja mieheni nukahti. 

Ihanaa, ettei meidän perheellämme ole tänään mitään ohjelmaa. Ei yhtään ainoatakaan  jalkapalloturnausta ei sovittua kyläilyä, ei mitään. Ja se laittaa mielen hymyilemään. Jos vaikka oikein pitkälle kävelylenkille ja jonnekin syömään. Saisikohan jostain vielä blinejä? Ja jos vaikka joku leffa illaksi. Tässähän tätä taas onkin. Korkataan hiihtoloma ensin sillä, että missäs mun villasukat onkaan ...

I  H  A  N  A  A       Y  S  T  Ä  V  Ä  N  P  Ä  I  V  Ä  Ä 

Thursday, February 12, 2009

Neljäs kuva neljännestä albumista



Näitä on ollut mielenkiintoista seurata. Otetaan neljäs kansio/albumi koneelta ja sieltä neljäs kuva. Omalle kohdalleni osui kansio häämatkaltamme 2006 Mauritiukselle. Neljäs kuva oli miehestäni ja sitä minulla ei ole lupaa, eikä haluakaan julkaista. Otin sen sijaan neljännen toisesta suunnasta. Neljänneksi viimeinen kuva neljännestä albumista.

Voi kuinka mieleni tekisi jonnekin matkalle!




Wednesday, February 11, 2009

mini rodini !



Inkan blogista muutama päivä sitten bongattu. Olen hiplaillut mini rodinin vaatteita lastenvaateliike Seimessä mutten ennen missään näin virtuaalisesti. Ja pitihän se sitten kuvissa olevat vaatekappaleet hankkia. Robottipaita on hauska varsinkin kun siinä oli koko myös pojalle! Nykyään on NIIN vaikea löytää kivoja vaatteita pojalle. Tai sanotaanko vaikka, että työn ja tuskan takana.

Vernerille on muutenkin hankalaa hankkia vaatteita. Kavereilla ja koululla on suuri merkitys. Se mitä hän haluaa, sotii minua vastaan. En niinkään välittäisi skeittihuppareista, semmoisista suurista lököttävistä. Niiden huppujen alla lurkkivat antavat jotenkin epäilyttävän kuvan itsestään. Semmoisen tunteen, että "mitä pahaa nuo ovat tehneet, kun piiloutuvat huppujensa alle?"

En tiedä mikä David Beckham pojasta kasvaa kun tukan ja vaatteiden pitää nykyään olla niin justiinsa. Jopa futisharkoissa. Onneksi näitä hauskoja äidin kotiin raahaamia vaatteita pidetään kyllä sitten nuhjuvaatteina kotosalla. Viikonloppuisin.

Miehen mukaan tämä kaikki on minun syytäni. Hössötän kuulemma vaatteista ... 

Kuvat: mini rodini

Saturday, February 7, 2009

Arabian soppakulho



Terveisiä Janakkalasta! Pieni retki tänään tänne
Jouluna mietin, että olisi kiva omistaa soppakulho, josta voisi tarjoilla riisipuuron sekahedelmäsopan. Ja mielellään VANHA soppakulho. Pilkkumi.

Ja netissä törmäsin. Ja pakkohan sitä oli sitten lähteä hakemaan. Ja totta, Janakkalan Turenkiin! Ei yhtään lähemmäksi sitten ...

Mutta kyllä kannatti! Sain hommattua samalla kummitytölle syntymäpäivälahjan, löysin kannellisen Riihimäen lasin purkin kolmella eurolla (tosin kansi ei taida olla alkuperäinen mutta hälläväliä, kun sopii purkkiin ja pyörii jengoilla eikä ole rikki) ja mieheni kävi vielä kerjäämässä seinällä olleen Helsingin Olympiakisojen painokuvan kaupanpäälle. 1952, meidän talo valmistui silloin. 

Ihan parasta tälläinen Antiikkipuotien kiertely ja tutkailu. Nyt pitäisi vielä löytää pilkkumiin kauha. Mielellään joku vanha ihana, joku jolla on tarina. Ja siitä pääsemmekin seuraavaan aiheeseen ...

***

Eilen sain myös jännityksestä täriseviin käsiini jo monessa blogissa tapetilla olleen Huvilan hengessä - kirjan. Suomalaisin voimin tehty. Odotukset korkealla! Aloitin lukemaan sitä kahvikupposen kera ja jo ensimmäiset sivut vaikuttavat todella lupaavilta. Ihanaa, omaa tekstiä. Vanhoista taloista ja tavaroista. Unelmani saavat taas siivet. Ja olen jossain tosi korkealla jo. Jalat kaukana maanpinnasta.

Kuvat eivät ole esteettisesti parhaimmasta päästä, kunhan nappasin.

Wednesday, February 4, 2009

Kaksi erilaista




Kaksi niin erilaista. Esikoinen oli vauvana hermostunut. Itkuinen. Jäntevänä puskeva, ei paikallaan viihtyvä. Ei nukkunut päiväunia. Mikään ei kelvannut. Sairasteli paljon, todella paljon. Suloinen poika mutta ... yhä löydän hänestä sen saman levottumuuden. Pitää aina olla jotain tekemistä paitsi yöllä nukkuessa. Ja silloinkin meno on joskus päällä, unissaan puhumista ja huutelua, kierimistä niin että sängyn vieressä oleva patteri kolisee kovaa.

Tämä uusi on leppoisa. Kunhan on virkeä, masu täynnä ja vaippa kuiva. Seurustelee. Nukkuu pitkiä unia. Katselee, kujeilee. On vaan. Tutkii. Huokuu jotain outoa budhamaista rauhaa. Tyytyväisenä vauvannaamana. Masu pulleana. Jos alkaa hermostua,  siitä tietää,  että tarvitsee pienet unet taas ja ehkä hieman maitoa. Yksinkertaista. 

Kyllä osaavat olla erilaisia! Vai kauhistelenko esikoisen vauva-aikaa? Muistan siitä vain kaikkea kamalaa. Vai osaanko nyt ottaa rennommin? Antaa olla? Ja vauva on jo oppinut siihen, että saa lojua lattialla pitkiäkin aikoja yksikseen,  koska pitää passata esikoista. Auttaa läksyissä, suomentaa Nintendopelejä, etsiä yöpaitaa, tulla katsomaan, kuunnella, auttaa, tulla katsomaan .... kuunnella, auttaa lelun kanssa, kenkien kanssa, tulla katsomaan taas jotakin, komentaa ...